Koronakonkurssien Pariisi

Vastaantulijoita on harvassa, linja-auto hurahtaa ohi tyhjänä ja suljettujen liikeyritysten valaisemattomat ikkunat tuijottavat murheellisina autiolle kadulle. Jos teiden varsilla ei sattuisi olemaan pariisilaisia taloja ja koristeellisia takorautaisia lyhtypylväitä, voisi kuvitella olevansa missä tahansa pienehkössä suomalaisessa taajamassa.

Lockdown tuskin muuttaa katukuvaa näin rajusti missään muualla. Pariisi on tehty kadun teatterista, äänistä, tuoksuista (tai rehellisesti sanottuna hajuista) ja ihmisvilinästä.  Tyypillinen ja turistin silmää miellyttävä katukuva muodostuu pikkuputiikeista, minihotelleista ja kokki- tarjoilija –pariskuntien pitämistä postimerkin kokoisista ravintoloista. Tai koostui ainakin ennen kevään ja syksyn lockdowneja. Kukaan ei nimittäin vielä tiedä, millainen on kaupungin ilme sitten, kun vielä pystyssä olevat yritykset avaavat ovensa. Arvioiden mukaan neljännes liikeyrityksistä päätyy koronan seurauksena konkurssiin.

 

Laskettelulomalle pääsee, jos ei laskettele

Hallituksen asettaman aikataulun mukaan kaupat saavat avata ovensa nyt joulukuussa, mutta ravintoloiden ja baarien pitää odottaa ainakin tammikuulle.

Laskettelukeskukset saavat puolestaan aloittaa toimintansa, mutta hiihtohissien ja ravitsemuspalvelujen pitää pysyä suljettuina. Että siis mitä?

Tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä, että laskettelulomalle voi kyllä mennä, jos ei aio lasketella eikä syödä. Voi siis esimerkiksi pulkkailla hotellin pihassa ja syödä omia eväitä. Tämä kuulostaa idioottimaiselta, mutta hiihtoturistien määrän rajoittamiseen on syynsä. Koronapotilaiden kanssa kamppaileviin vuoristoseutujen sairaaloihin ei haluta lisäksi rinteessä jalkansa katkaisseita turisteja. Talvilomiin mennessä tilanne todennäköisesti paranee ja matkailusesonki pääsee Alpeilla ja Pyreneillä taas käyntiin.

Turisteilta leipänsä saavilla toimialoilla ongelmana ei kuitenkaan ole hallituksen sanelema kalenteri. Erityisesti Pariisissa monet hotellit ja ravintolat, joiden asiakkaista valtaosa on ulkomaisia matkailijoita, ovat sillä kannalla, että on turha avata ennen kuin turistit palaavat. Oli sitten joulukuu, tammikuu tai mätäkuu. Myös lukuiset matkamuistokojut pysyvät suljettuina, koska harva pariisilainen ostaa Eiffel-torniavaimenperän tai I love Paris -baskerin työmatkalla. Neljänkymmenen miljoonan vuosittaisen turistin puuttuminen Pariisin katukuvasta näkyy ja kuuluu.

 

Jäätelöä ja jonoa

Entä miten käy kiertoajeluja ja Seinen risteilyitä järjestävien yritysten ja pienten yksityisten taidemuseoiden?

Kesän matkailusesonki pelastui suurelta osin ranskalaisten vilkkaan kotimaan matkailun ansiosta. Myös naapurimaiden Iso-Britannian, Saksan, Italian ja Hollannin turistit uskaltautuivat Ranskan rantakohteisiin kevään ja syksyn lockdownien välissä. Tämä tuskin kuitenkaan korvaa noin 60 miljardin euron vuosittaista turistituloa.

Ranska on maailman vierailluin matkailumaa, mutta turistien kulutuksesta kertyvien summien perusteella Espanja ja USA kirivät Ranskan ohi. Johtuneeko Ranskan kalleudesta, mikä hillitsee kulutushaluja?  Vai siitä, että turisteja alkaa olla liikaa ja esimerkiksi Pariisissa matkailijoiden aika hupenee kuluttamisen sijaan jonossa seisomiseen?

Kauniina kesäpäivänä Ile Saint Louis:lla sijaitsevan (tai sijaitsevien – niitä on monta) maineikkaan Berthillon jäätelökioskin jonossa turistilta hupenee helposti tunti. Joskus itse asiassa tuntuu, että kauppiaiden ja pikaruokapaikkojen omistajien mielestä on hyvää mainosta, että liiketilan edessä kiemurtelee hitaasti etenevä jono. Tai ainakaan asian helpottamiseksi ei yritetä tehdä mitään. Siinä missä englantilainen tai saksalainen keksisi laittaa monta kassaa rinnakkain, ranskalaisessa vastaavassa kioskissa on edelleen yksi myyjä joka kyselee verkkaiseen tyyliin kömpelöllä englannilla joka asiakkaalta, että mitähän saisi olla ja anteeksi, mitä arvon rouva mahdollisesti sanoi ja tulisiko jotakin muuta ja jos ei niin mikähän maksutapa miellyttäisi ja haluaisiko arvon rouva vielä mahdollisesti lautasliinan ja oikein hyvää päivän jatkoa.

Tämä on niin sanottu ranskalaisten suuresti arvostama henkilökohtainen palvelukokemus. Mutta ottaen huomioon, että suuri osa jäätelökioskin jonossa on turisteja, voisi ajatella heidän arvostavan enemmän sitä, että jäätelön saisi nopeasti. Kannattaisi siis nyt rynnätä tuolle jätskikioskille, kun sinne ei ole jonoa. Mutta eihän se sitten ole mikään pariisilainen ostokokemus, kun ei ole edes jonoa.

 

Virpi Latva, Pariisi

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Tilaa uutiskirjeemme

Liittymällä Ikkunapaikan postituslistalle, saat uutiskirjeen lehtien ilmestymisen välillä, noin 8 kertaa vuodessa.

Haluatko kirjautua ulos?
X