Aeron kuormaajasta matkatoimistoalan johtotehtäviin
Pertti ”Pepe” Pirskanen kuoli vaikeaan sairauteen Kuopiossa 16. huhtikuuta 72-vuotiaana. Hän oli syntynyt Kuopiossa 15. joulukuuta 1945.
Pirskasen ainutlaatuinen ura matkailun parissa alkoi syksyllä 1964 Aeron kuormaajana Kuopion lentoasemalla. Muutaman viikon työrupeaman jälkeen hän kohosi lentoyhtiön hierarkiassa liikennevirkailijaksi. Tätä titteliä ja siihen kuuluvaa virka-asua hän kantoi vuosien 1965 ja 1966 taitteeseen saakka, jolloin hänet nimitettiiin myyntimieheksi Finnairin Itä-Suomen piiriin.
Ura lentoyhtiössä katkesi vuonna 1972, jolloin Pirskanen kutsuttiin Kuopion Matkatoimisto Oy:n toimitusjohtajaksi. Se merkitsi hänelle astumista ankarista kasvukivuistaan kärsivälle ja sisäisesti eripuraiselle matkatoimistoalalle. Matkatoimistoalan myllerrykset ulottuivat myös Pirskasen johtamaan yhtiöön kun omistajat myivät Kuopion Matkatoimiston Silja Linelle vuonna 1988. Pirskanen piti tilannetta toimitusjohtajan tuolilta katsottuna lähes katastrofaalisena, sillä uusi omistaja hoiperteli suurissa talousvaikeuksissa vuosikausia kestäneistä pelastusoperaatioista huolimatta. Toimitusjohtajan kohtalona oli riippua löysässä hirressä aina kevääseen 1991 saakka. Tällöin Siljan johto päätti lopulta luopua matkatoimistoseikkailustaan ja palata takaisin laivayhtiön perusbisnekseen. Pirskanen sai Siljan johdolta tehtäväkseen yhtiön matkatoimistorönsyjen perkaamisen. Tässä yhteydessä Pirskanen sai aikaan sopimuksen Siljan kanssa Kuopion Matkatoimiston ostamisesta itselleen. Niinpä vappuaattona 1991 hän saattoi vaihtaa hattua kun palkkajohtajasta tuli yrittäjä.
Viisi vuotta myöhemmin eli vappuaattona 1996 Finnairista tehtiin Pirskaselle tarjous paluumuutosta Finnair-konsernin leipiin. Finnair tarjoutui ostamaan Kuopion Matkatoimiston Pirskaselta, ja jos kauppa toteutuisi, hänet nimitettäisiin Suomen Matkatoimiston toimitusjohtajaksi. Pirskanen hyväksyi tarjouksen. Ura yrittäjänä päättyi ja palkkajohtajuus alkoi, jatkuen aina eläkkeelle lähtöön vuoteen 2005 saakka.
Matkatoimistoalalta tuskin löytyy toista johtotason henkilöä, jolla olisi ollut yhtä polveileva ura ja yhtä vankat omakohtaiset kokemukset sekä palkkajohtajuudesta että yrittäjänä toimimisesta. Hänen loppuarvionsa yrittäjyydestä oli tyly. Hän katsoi, ettei yrittäjyydessä matkatoimistoalalla ole mieltä, koska kaikki yrittäjille sälytetyt velvoitteet takuineen ja vakuuksineen tuovat yrittäjille vain elinikäisen velkavankeuden.
Leipätyönsä ohella Pirskanen osallistui tarmolla matkatoimistoalan etujärjestön luottamustehtäviin. Hänen panoksensa siinä työssä oli valtava. Vuonna 1973 Pirskanen nimettiin SMY:n koulutustoimikuntaan. Selkeästi esiintyvän kuopiolaisen kyvyt pantiin heti merkille ja luottamustehtäviä alkoi kertyä kasapäin. SMY:n hallitukseen hänet valittiin 1978 ja siitä alkoi 27 vuotta kestänyt yhtäjaksoinen hallituskausi päättyen eläkkeelle lähtöön 2005. Hallitusputkeen sisältyi viiden vuoden mittainen puheenjohtajakausi 1992 – 1996, ensin 2 vuotta SMY:n ja sen jälkeen 3 vuotta SMALin peräsimessä. Pirskasen puheenjohtakausi oli alalla yhtä myllerrystä. Siihen ajoittui valmismatkalainsäädännön valmistelu ja toimeenpano, alv-asiat, lentoyhtiöiden ja muiden päämiestahojen palkkioleikkaukset, konkursseja ja yritysjärjestelyjä sekä koko joukko muita alalle turbulenssia tuoneita tekijöitä. Haastavin tehtävä Pirskaselle oli kuitenkin alan kahden etujärjestön, SMY:n ja yksityisiä toimistoja edustavan MTY:n, toimintojen yhdistäminen. Yhdistämiskaava ei ollut helppo. Ensin järjestöt oli saatava tekemään päätös uuden yhteisen järjestön perustamisesta ja sitten päätös oman toimintansa lakkauttamisesta. Pirskanen oli saanut tarpeekseen kahden kilpailevan järjestön olemassaolosta ja oli täysillä yhdistämisajatuksen takana. Hänen määrätietoisella ja taitavalla ohjauksellaan uusi yhteinen etujärjestö SMAL saatiin synnytettyä ja ohjattua lopulta ongelmitta suunnitelluille raiteilleen. Pirskanen jää matkatoimistoalan historiaan SMY:n viimeisenä ja SMALin ensimmäisenä puheenjohtajana.
Pertti Pirskanen oli helposti lähestyttävä mutkaton kansan mies, joka ei tehnyt numeroa itsestään. Hänen auktoriteettinsa muodostui taidosta ja osaamisesta. Vaikka hän tunsi matkatoimistoalan asiat laidasta laitaan, hän ei halunnut esiintyä oppimestarina vaan oli pikemminkin vetäytyvä, harkitseva kuuntelija ja itsenäinen ajattelija. Hallituksessa hän puuttui asioihin usein vasta silloin jos näytti siltä, ettei käsiteltävästä asiasta saataisi päätöstä lainkaan tai jos tavoiteltu ratkaisu olisi sulamassa pelkäksi vesivelliksi. Silloin hän tarjosi hallituskumppaneilleen suoraa, harkittua ja taatusti ymmärrettävää puhetta.
Pepe omasi erinomaiset sosiaaliset taidot ja joviaali olemus teki hänestä pidetyn seuramiehen. Vuosikymmenten varrella hänelle oli kertynyt laaja talous- ja yhteiskuntaelämän vaikuttajista koostuva kontaktipinta. Savolaishuumori oli hänen tavaramerkkinsä. SMY:n ja SMALin kevätkokousten illanistujaisten ja hallituksen kokousmatkojen huumoriosasto oli perinteisesti Pepen hoteissa.
Hänen sielunmaisemansa oli Kuopiossa. SMT:n vetomiehenä toimiessaan hän asui Kauniaisissa, johon hän ei kertomansa mukaan koskaan kotiutunut.
Perhe oli lähes koko miehuusikänsä matkalaukkuelämää viettäneelle Pepelle tärkeä voiman lähde. Eläkepäivät kuluivat Terttu-vaimon kanssa Kuopiossa, jonne kiiruhdettiin heti kun pesti SMT:n osalta oli päättynyt. Pojat Timo ja Tero olivat asettuneet perheineen pääkaupunkiseudulle, mutta tarjosivat aika ajoin isovanhemmille mieluisaa lastenhoitotyötä.
Hannu Hämäläinen
Jaa artikkeli:
Lisää vastaavia artikkeleja
