Tasaisin väliajoin otsikkoihin nousee ruokaan liittyvä skandaali. Viimeisimpänä Eurooppaa on ravistellut myrkyllisten kananmunien skandaali.
Ruokaturvallisuuteen liittyvät huolet ja epävarmuus koskettavat meitä kaikkia niin kotimaassa kuin matkatessamme. Meidän tulee pystyä luottamaan siihen, että saamme terveellistä ja turvallista ruokaa niin kaupasta kuin ravintolasta huolimatta siitä, syömmekö Hämeenlinnassa, Brysselissä, Roomassa vai Lontoossa. Tätä varten EU:lla on olemassa myös yhteiset säännöt ja hälytysjärjestelmät.
Näillä yhteisillä säännöillä pyritään turvaamaan kansalaisille turvallinen ja ravitseva ruoka sekä ehkäisemään elintarvikepetoksia. Elintarvikepetoksiin lukeutuu elintarvikkeiden väärentäminen, tuotteiden korvaaminen muilla ainesosilla ja tahallinen tuotemerkintöjen väärentäminen.
Elintarvike- ja rehulainsäädäntö varmistavat eläinten rehujen turvallisuuden, eläinten terveyden ja korkeantasoisen kasvinsuojelun. Ne perustuvat ajatukseen siitä, että ennen kuin eläinrehuissa käytettyjä kasvinsuojeluaineita ja eläinlääkkeitä voidaan ottaa käyttöön, tulee tieteellisten tutkimusten osoittaa niiden turvallisuus ihmisille, eläimille ja ympäristölle.
Elintarviketurvallisuuspolitiikkaa kehitetään tarpeen mukaan ja jatkuvasti. Maalikuussa 2017 parlamentti äänesti uusista eläinrehuja ja eläinlääkkeitä koskevista säännöistä. Pitkän valmistelun jälkeen astuu voimaan tiukemmat elintarviketarkastukset ja valvontajärjestelmä elintarvike- ja rehulainsäädännön, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen aloilla.
Nyt voidaan entistä paremmin varmistaa ruoan ja eläimille käytetyn rehun alkuperä. EU-tasolla koordinoitu valvontajärjestelmä mahdollistaa myös tehokkaamman elintarvikepetoksiin puuttumisen. Uudet säännöt tekevät säännöllisistä ilman ennakkovaroitusta tehdyistä ratsioista ja näytteiden otosta pakollisia ja tiukentavat rangaistussäännöksiä. Avoimemman ratsioista annettavan tiedon on myös tarkoitus lisätä kuluttajan luottamusta elintarvikeketjuun.
Tärkeintä elintarviketurvallisuuspolitiikassa on tehokas seuranta, valvonta ja ruoan alkuperätiedon saatavuus. Kuluttajalla on oikeus saada tietää ruoan alkuperä ja ravintosisältö. Tarkalla tiedolla on tärkeä rooli myös allergikoille. Globaalissa maailmassa pitkät tuoteketjut asettavat tälle omat haasteensa. Valvonnan kannalta kansallisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä on tärkeä rooli.
Elintarviketietojen kehittämiselle on tilaa jatkossakin. Monessa EU-massa on esimerkiksi kokeiltu lihan tuotantotapoja koskevia merkintöjä. Tällä on ollut merkitystä tuotantoeläinten hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi sianlihan hyvinvointimerkintä on johtanut Iso-Britanniassa siihen, että yli 40% sioista kasvaa tiloilla, joilla on mahdollisuus ulkoiluun.
Jaa artikkeli: