Hyppää sisältöön
· Leena Aalto

Kestävän matkailun haasteena liikenteen päästöt

Kasvihuonekaasut ja ilmaston lämpeneminen pakottavat nyt sekä valtiot että yritykset panostamaan kaikessa toiminnassaan toden teolla vastuullisuuteen ja kestävän kehitykseen. Teema nousee esille kaikilla tasoilla – usein siten, että yritykset kulkevat eturintamassa. Harva enää kyseenalaistaa ilmastonmuutosta ja sen synnyttämää tarvetta muutokseen. Tämä koskee myös matkailuteollisuutta. Matkailun ilmastovaikutuksissa liikenne on aivan keskeisessä roolissa.

Globaalisti energiantuotanto on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Meillä Suomessa taas liikenne edustaa vajaan viidenneksen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin osa liikenteen päästöistä aiheutuu tieliikenteestä.
Kuva muuttuu, kun katsotaan päästöjä matkustajakilometriä kohden. Silloin lentoliikenne nousee kärkeen polttomoottorilla kulkevan henkilöauton ohessa. Matkustajakohtaisten päästöjen kannalta linja-auto ja juna edustavat parhaimmistoa.
Laivaliikenne puolestaan tuottaa runsaat kaksi prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Uusissa laivoissa, kuten Viking Gracessa onkin jo otettu käyttöön hiilidioksidipäästöjen kannalta mielenkiintoisia LNG-, eli maakaasulla kulkevia moottoreita. Aivan hiljattain on kuitenkin julkisuuteen tullut tietoja siitä, että useista LNG-laivoista karkaa metaania niin paljon, että näiden laivojen olisi ilmastonäkökulmasta parempi ajaa öljyllä.

Mielenkiinto kohdistuu vetyyn

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Metaaniongelmaan on kehitteillä ratkaisuja, mutta silti asiantuntijapiireissä maakaasu nähdään vain välivaiheen ratkaisuna. Pitkän tähtäyksen ratkaisuna häämöttää vety.
Tieliikenteessä sähköautojen ja kohta myös sähkökuorma-autojen osuus kasvaa rajusti. Tämä asettaa valtavia paineita sähkön tuotantoon ja jakeluun.
Lentoliikenteessä on kehitteillä sähkölentokoneita, jotka nykytekniikalla kykenisivät lyhyen kantaman reitteihin. Finnair on mukana yhdessä sähkölentokonehankkeessa.
Suurin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin vetyyn, niin maalla, merellä kuin ilmassa. Ikkunapaikka avaa tässä numerossa vedyn taustoja liikenteen kannalta.

Sääntely ohjaa kovalla kädellä pienempiin päästöihin

Yleisesti sähköisen tieliikenteen markkinakehitystä ohjaavat vahvasti EU:n ja valtioiden hiilineutraalisuustavoitteet. Autoteollisuudelle on asetettu koko tuotannon keskimääräinen hiilidioksidipäästöjen maksimitaso, jonka saavuttamiseksi autonvalmistajat nyt työntävät sähköautoja vimmatusti markkinoille.
Laivaliikenteen puolella IMO:n piirissä on sovittu, että päästöt puolitetaan vuoteen 2050 mennessä. Laivojen määrä kasvaa samaan aikaan vauhdikkaasti, mikä tarkoittaa, että olemassa olevilla laivoilla päästöjä pitää vähentää vielä huomattavasti enemmän.
Valtioiden tärkeimpiä vaikuttamiskeinoja pakottavan lainsäädännön ohella ovat päästöoikeuksien hintojen korotus. Kun päästöoikeuksien hinnat ovat taivaissa, alkaa kulkeminen nykyisillä polttoaineilla olla liiketaloudellisesti kannattamatonta.

Pelastajaksi on nousemassa vety

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Jopa 90 prosenttia kaikista atomeista ajatellaan olevan vetyä. Maapallon vedystä suurin osa on sitoutuneena veteen. Aineena vety on väritön, hajuton, mauton, helposti syttyvä ja ilmaa kevyempi kaasu.
Vetyä saadaan hajottamalla elektrolyysissä vesimolekyyli vedyksi ja hapeksi. Vety ajetaan polttokennon tai kaasuturbiinin läpi, jolloin syntyy energiaa. Vety on täysin päästötöntä. Prosessissa syntyy lisäksi vain vettä. Raaka-ainetta on käytännössä rajattomasti, mutta sähköä tarvitaan paljon.
Siksi päästöttömän vedyn tuotanto nojaa vesi-, tuuli-, aurinko- ja ydinvoiman kasvuun. Tuuli- ja aurinkoenergia uusiutuvina energiamuotoina ovat tässä avainasemassa. Puhutaankin vihreästä vedystä silloin, kun sitä on tuotettu uusiutuvalla energialla, ja harmaasta vedystä, kun sitä valmistetaan fossiilisia polttoaineita hyväksikäyttäen.

Suomi voi olla vahva vetymaa

Suomella on vedyntuotantoon hyvät lähtökohdat muun muassa halvan uusiutuvan sähkön, hyvien sähköverkkojen ja biopolttoisen hiilidioksidin saatavuuden vuoksi.
Suomen hallitus on julkistamassa kansallisen vetystrategian vuonna 2022, minkä toivotaan yhdessä EU:n lainsäädäntökehityksen kanssa luovan selkeämmän investointi- ja toimintaympäristön vetytalouden kehittämiseksi.
Vetytalous on vielä alkuvaiheessa, mutta kasvaa voimakkaasti. Liikenteessä vetyä voidaan käyttää sekä synteettisissä polttoaineissa että polttokennoratkaisuissa.

Erilaisia vetyratkaisuja testataan jo

Polttokennoautot ovat itse asiassa sähköautoja, joiden käyttämä energia tuotetaan vetykaasusta sähkökemiallisessa reaktiossa. Polttokennoon syötetty vetypolttoaine tuottaa sähköä ja lämpöä.
Ensimmäiset vetykäyttöiset polttokennoautot ovat testattavina tai jo myynnissä pieninä sarjoina Euroopassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa, mutta pitkäaikaiset testit polttokennoteknologian kestävyydestä puuttuvat. Polttokennoautot testataan myös kylmissä olosuhteissa.
Vielä viitisen vuotta sitten vety ei ollut lainkaan mukana lentokonevalmistajan tulevaisuuden tiekartalla vaan panostukset tehtiin sähköhybridilentokoneratkaisuihin. Nyt esimerkiksi Airbus kehittää nollapäästöisiä lentokoneita.  Kolmen julkistetun ZEROe-konseptikoneen voimanlähteet käyttäisivät polttoaineena vetyä. Uuteen teknologiseen ratkaisuun perustuvan kaupallisen ja päästöttömän lentokoneen on määrä lentää jo vuoteen 2035 mennessä.
Saksassa puolestaan kehitetään toisenlaista ratkaisua, joka perustuu vedestä, hiilidioksidista ja sähköstä tuotettuun synteettiseen ja päästöttömään kerosiiniin. Lufthansa on pilottiprojektissa mukana.
Synteettistä kerosiinia testataan lähivuosina lähinnä rahtilentokoneissa. Ratkaisu on sikäli mielenkiintoinen, että se ei vaadi muutoksia nykyiseen lentomoottorikantaan. Tämäkin ratkaisu on kuitenkin vielä alkutekijöissään.
Myös laivaliikenteen puolella kehitetään vetyratkaisuja. Noin viidentoista vuoden kuluttua kaikki tämä johtanee siihen, että vedystä on tullut merkittävä liikennepolttoaine. Tämä on matkailun kannalta tärkeää kehitystä.

Erik Floman
Leena Aalto

Ikkunapaikan konkari jo vuodesta 1998. Lehden pitkäaikainen päätoimittaja ja nykyinen advisor, joka seuraa edelleen tiiviisti matkailualan tapahtumia ja trendejä.