Georgia jättää kävijäänsä lähtemättömän jäljen

Georgia on tiputettu kartalle summanmutikassa. Sen rajanaapureina ovat Turkki, Armenia ja Azerbaidžan sekä pohjoisessa Venäjä. Sen asukkaat ovat kuitenkin eurooppalaisiakin eurooppalaisempia. Maa on aina ollut idän ja lännen risteyskohta, Silkkitien varrella. Sieltä ei ole tarvinnut lähteä minnekään, kun uutiset idästä ja lännestä ovat tulleet tykö.

Tbilisin erikoisuus ovat lukuisat parvekkeet, joilta seurattiin kaupunkiin saapuvia kauppiaita. Vasemmalla Royal Baths -kylpylän sisäänkäynti. Tämä oli Alexander Pushkinin suosikkikylpylä.

 

Ensin kylpyyn. Tbilisin vanhaa kaupunkia ympäröi kaupungin muuri. Kun kauppiaat idästä ja lännestä saapuivat kaupunkiin, heidät ohjattiin ensimmäisenä muurin ulkopuolella olevin kylpylöihin, joihin kuuma, rikkipitoinen vesi virtasi maan uumenista. Pulahdus kylpyyn desinfioi kauppamatkustajan, jonka ansiosta Tbilisissä ei koskaan riehunut epidemioita.
Nytkin parituntinen kylpyläkokemus antaa kyytiä, jos ei taudeille, niin ainakin stressille. Ja veden sanotaan parantava taudin kuin taudin. Kauniissa mosaiikein koristelluissa kylpylöissä ruumiin lisäksi lepää mieli.

Baarikadulla on vaikutteita idästä. Lähes joka terassilla pulputtaa vesipiippu.

 

Elämää Tbilisin kujilla.
Kaupungissa on monia hauskoja patsaita.

Uhittelun varjossa

Tbilisin vanha kaupunki on mukavan kompakti. Joki halkoo kaupungin ja vanhan kaupungin puolelle jää muutama baari- ja ravintolakatu, joissa nautiskelee niin erinomaisesta ruoasta kuin juomastakin edullisesti. Muurien sisälle jää valtavasti historiaa. Lue Georgian historiasta ennen matkaa. Se kannattaa. Silloin on helpompi sisäistää sen sielu. Tiedät miksi vanhoissa historiallisissa taloissa on suuret taukorautakaiteiset parvekkeet vähän kuin New Orleansissa. Tai vakavammin puhuttuna Venäjän ja Georgian suhteista, ja sen jättämistä jäljistä.

Juustolla täytetty leipä on herkullista.

 

Yhä vielä Venäjä uhittelee. Se on vallannut Georgialta alueilta niin Mustanmeren rannalta kuin pohjoisesta Kaukasusvuoriltakin. ”Venäläiset kävelevät joka päivä 20 metriä sisemmäksi, he ovat enää 400 metrin päässä Tbilisistä Mustallemerelle kulkevasta pääväylästä. Mutta mitä me voimme tehdä”, meille kerrotaan.

Oppaamme Lela kertoo maljamestarin tärkeästä roolista.

Loistavia isäntiä

”Olen 45-vuotias ja olen kokenut neljä sotaa”, kertoo oppaamme Lela.   Hän kertoo kuinka hänen isänsä, eläintarhan hoitaja, joutui sodan aikana vartiomaan eläimiä yötä päivää, etteivät nälkää näkevät ihmiset tulisi tappamaan eläimiä. Tai miten hän peitteli veljensä vuoteeseen, kun kadulla, pari kerrosta alempana ammuttiin. Mutta vaikka sota on tuoreessa muistossa, katse tulevaisuuteen on kirkas.
”En haikaile ulkomaille. Täällä on nyt hyvä elää”, hän sanoo. ”Me olemme sitä paitsi paljon parempia isäntä kuin vieraita. Olemme vuosisatojen ajan kestinneet idästä ja lännestä tulevia vieraita. Se on meillä veressä”, Lela sanoo. Ja sen kyllä huomaa kaikkialla. Vieraanvaraisempia ihmisiä on vaikea kuvitella.

Tilaa pöytään georgialaisia perinneruokia ja nauti koko seurueen kesken.
Viini on edullista 20 larilla, eli noin kuudella eurolla saa jo kelpo juotavaa.

Sitten viiniä

Georgian sanotaan olevan maailman vanhin viinimaa. Perinteisesti viini tehtiin maahan upotettavissa kvevreissä, ylä- ja alapäästään suippenevissa saviruukuissa. Niihin laitettiin tallotut viinirypäleet ja annettiin olla maan uumenissa puolisen vuotta. Moska laskeutui pohjalle ja pinnalta kauhottiin juotavaksi kypsynyt viini. Hyvin intensiivinen maku ei ole kaikkien mieleen ja nykyisin kaupoista löytyy niin eurooppalaiseen tapaan valmistettua kuin perinteiseen tapaankin valmistettua viiniä. Yksi alueen suosituimmista, ja suositeltavimmista viinilajeista on Saperavi.

Viinitie

Georgiassa kannattaa vuokrata auto. Ajokulttuuri on joskus hämmentävää, mutta kun on hereillä ja varautuu kaikkeen, niin matka sujuu. Parin tunnin ajomatkan päässä Tbilisistä itään on viinialue ja sen viehättävin kaupunki, Sighnaghi. Matka kulkee ohi muutaman mielenkiintoisen viinitila. Vellino-viinitilalle löytää kylttejä tarkasti seuraamalla. Muhkurainen, päällystämätön kylätie vie perille. Nuori isäntä kertoo ja maistattaa mielellään oman tilan tuotanto. Matkaan kannattaa ottaa pullo tai kaksi.

Sighnaghi on suosittu yöpymispaikka viinitien varrella.
Jos olet Sighnaghissa, niin mene Pheasant’s Tears Wineryyn syömään.

 

Sighnagnin sanotaan olevan kuin italialainen pikkukylä. Voisin olla eri mieltä, mutta yhtä kaikki, onhan se kukkulalla. Jos sinne päädyt, niin käy ihmeessä syömässä Pheasant’s Tears Wineryssä. Et tule katumaan. Aivan loistavat viinit, miellyttävä ympäristö ja mitä avuliain palvelu.

Kaukasusvuorten majesteettisissa maisemissa on useita vaellusreittejä joko laakson pohjalla tai haasteita kaipaaville ylhäällä vuorilla.

Kaukasusvuorille

Täältä matkamme jatkui, muutaman viinitilan kautta, Kaukasusvuorille. Ota vihjeestä vaari äläkä koeta oikaista. Aja pohjoiseen Tbilisin kautta, ellet halua turhia sydämentykytyksiä liejuisilla kinttupoluilla.
Matka kestää koko päivän, mutta se kannattaa. Kazbegissa, vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajalta on huikeat maisemat ja upeat vaellusmastot. Opasteet ovat monessa paikassa vielä ”työn alla”, mutta google maps auttaa, ja seikkailumieli.

 

Haastava matka

Georgia on ehdottomasti loistava matkakohde. Kunhan vielä saisimme sinne suorat lennot. Nyt matka taittuu kätevimmin Istanbulin kautta, mutta matka-aikaa tulee lähes kahdeksan tuntia. Myös aikataulut ovat haastavat. Saavut Tbilisiin aamuyöllä ja myös lähdet kukonlaulunaikaan. Viikonlopuksi ei siis kannata lähteä, mutta muutenkin suosittelen vähintään viikon matkaa. Ja siinäkin jää vielä näkemättä Mustanmeren upeaksi kehuttu rannikko.

Paikallinen erikoisuus on punainen viinikumipötkylä, jonka sisällä on pähkinää. Niitä voisi luulla käsintehdyiksi kynttilöiksi.

 

Leena Aalto
Syksy 2019
Haluatko kirjautua ulos?
X