Etusivu / Eurooppa / Islanti – piilot...

Islanti on mystinen, ja jollain lailla kunnioitusta herättävä maa. Sen rajut olosuhteet, ikuinen tuuli ja sade, sekä karuudessaan huikea luonto hakevat vertaistaan. Maaseudulla näkee mistä islantilaiset on tehty. Yksinäinen talo vuonon rannalla, myrskyävä meri ja lähin naapuri kymmenien kilometrien päässä. Siitä karuudesta on elanto saatava. Ja kun aurinko hetken lämmittää, ei paremmasta ole väliä.

 

Islantilaisia on virallisesti koko maassa 360  000 mutta heidän lisäkseen maassa asuu salaperäinen piilotettu kansa.
Se syntyi, kun Jumala oli tulossa kylään Aatamille ja Eevalle. Monipäinen lapsikatras piti saada pestyä ja puunattua, mutta ennen Jumalan saapumista Eevalta loppui aika. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun piilottaa lapset vierailun ajaksi.
Jumala tietenkin tiesi piilotetuista lapsista. ”Jos minä en saa nähdä lapsia, niin eivät saa muutkaan”, tuumasi Jumala. Näin syntyi islantilaisen kansantarun mukaan piilotettu kansa, jonka asuinsijoja kunnioitetaan niin paljon, että jopa teihen tehdään mutka, jos piilotetun kansan tiedetään asuvan niillä sijoilla.

Saagat ja tarinat

Islannissa kulkiessa moneen paikkaan liittyy mielikuvituksellisia tarinoita. Saagat ja kansantarinat ovat islantilaisille tärkeitä. Saagoja on nelisenkymmentä ja ne kertovat oikeista ihmisistä ja tapahtumista, jotka sijoittuvat 900-1100 -luvuille. Niissä kerrotaan Islannin asuttamisesta ja viikinkiretkistä.
Saagojen lisäksi Islannissa on lukuisia kansantarinoita, joita on kerrottu sukupolvelta toiselle. Lue jutun perässä tarina hyljenaisesta, joka hylkeenpuvun rannalle hukattuaan joutui jäämään maan päälle ja jättämään lapsensa mereen. Lohduton tarina.

 

Maailman reunalla

Islannin maisemille on vaikea hakea vertaista. Parhaiten saaren monimuotoisuus hahmottuu mereltä katsottuna. Matkustin alkusyksystä Saga Matkojen järjestämällä risteilyllä, pienellä moottoripurjealuksella, Reykjavikista länsirannikkoa pitkin ylös Akureyriin. Maisemat olivat mykistäviä.
Risteilybisnes on kasvanut myös Islannissa ja jo satakunta laivaa risteilee Islannin vesillä.
Pienen aluksemme ansiosta pääsimme Luoteis-Islannin pieniin, parintuhannen asukkaan kalastajakaupunkeihin. Elämä meren äärellä on ankaraa. Täällä tuulee aina ja useimmiten sataa. Ruoka nostetaan merestä, sillä maassa ei kasva juuri mitään

Meren antimia

Pohjoisrannikolla, Siglufjördurissa törmäämme sillimuseossa Arabian vanhoihin lautasiin. Siglufjördur oli 1940- ja 50-luvuilla kansainvälinen, sillinpyyntiaikaan lähes 12 000 hengen kuhiseva kaupunki. Silliä nostettiin merestä tonneittain ja kaupunkiin tultiin töihin ympäri maailmaa. Asuntoloihin tuotiin omat henkilökohtaiset tavarat, ja kun pyyntiaika oli ohi ja paksu palkkapussi takataskussa, turhat tavarat jätettiin jälkeen.
Silliä nostettiin pohjoisesta merestä sadan vuoden ajan, kunnes kalakanta hupeni vuonna 1968, ja kaupunki vaipui hiljaiseloon.

Kuumat lähteet

Islantilaiset eivät saa lämpöä taivaalta, mutta maan uumenista sitäkin enemmän. Kuumia lähteitä on ympäri saarta ja kaikki talot lämpenevät kuumalla vedellä. Uimaloita on lähes joka kylässä ja niissä käydään ahkerasti. Lämpötila laskee talvisinkaan vain harvoin pakkasen puolelle, joten rentoutuminen lämpimässä altaassa on ympärivuotista. Islannin matkalle kannattaa siis pakata uimapuku mukaan.

 

Kuumien lähteiden ansiosta islantilaiset saavat oman maan vihanneksia. Valtavissa kasvihuoneissa kasvavat niin tomaatit kuin kurkutkin. Banaanit ja mansikatkin ovat omasta takaa.

Ruuhkaa Reykjavikissa

Turistien määrä on viime vuosina räjähtänyt ja se näkyy Reykjavikissa hyvin. Pääkadut ovat täynnä turisteja ja etenkin amerikkalaisia on paljon. Reykjavik on tunnettu erinomaisista ravintoloistaan ja suosittuihin paikkoihin on varattava pöytä hyvissä ajoin.
”Kun muistaa, että toisen maailmansodan jälkeen Islanti oli yksi köyhimmistä Euroopan maista, niin kehitys on ollut hurjaa. Turismi on Islannin taloudelle hyvä asia. Täällä rakennetaan todella paljon ja infrastuktuuria parannetaan. Mutta Reykjavik alkaa olla jo täynnä. Hotellihuoneiden hinnat ovat nousseet ja tänne on tullut paljon airbnb-majoitusta”, kertoo matkamme loistava opas Pirkko Dadason, joka on asunut Islannissa vuosikymmeniä.  Tilastojen mukaan Islannissa asuu 126 suomalaista.

Kultainen Kolmio

Ruuhka näkyy myös Kultaisen Kolmion -kierroksella. Lähes joka turistin ohjelmaan kuuluu päiväretki Islannin ainoalle vettä syöksevälle geysirille, Gullfossin vesiputouksille sekä Thingvellirin luonnonpuistoon katsomaan missä Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat kohtaavat. ”Islanti kasvaa 2 senttiä vuodessa”, Pirkko kertoo. Täällä kokoontui Islannin ensimmäinen parlamentti, vuonna 930.

 

Islannissa on vain yksi geysir, joka sijaitsee kultaisella kolmiolla. Kuumia lähteitä on sen sijaan joka puolella. Myös rikkipitoisia mutalähteitä pulputtelee siellä täällä.

Golfia Islannissa

Niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, Islannissa on kuutisenkymmentä golfkenttää. Maan asukkaista noin 5 % pelaa golfia.
Islanti pöyhkeilee tietenkin sillä, että kesä-heinäkuussa voi pelata vuorokauden ympäri.
Monet kentät ovat links-tyyppisiä eikä palloa useinkaan tarvitse etsiä puiden alta. Nurmi on kosteuden vuoksi hyvässä kunnossa ja maisemat ovat monasti häkellyttävän kauniit.
Kävimme pelaamassa 9-reikäisen Isafjördurin kentän. Mennessä kentälle klubitalo oli auki, mutta paikalla ei ollut ketään. Tiskiltä löytyivät hinnat ja ohjeet kierroksen maksamiseen joko käteisellä tai luottokortilla.

Islanti viikossa

Paras aika matkustaa Islantiin, varsinkin Reykjavikin ulkopuolelle, on toukokuu lopusta syyskuun puoliväliin. Silloin päivät ovat pitkiä ja ilmat saattavat suosia.
Islannin pääsee ajamaan ympäri 1400 kilometrin pituista ykköstietä, joka on kokonaan päällystetty.
”Ykköstien varrella näkee kutakuinkin kaikki suosituimmat nähtävyydet”, Pirkko Dadason kertoo. ”Itse tykkään maan keskiosasta, mutta siellä tarvitsee ehdottomasti nelivetoisen auton, sillä teiden yli kulkee jokia ja tie voi olla huonossakin kunnossa.”

 

Pohjoisessa suosittuja kohteita ovat Akureyri ja Husavik, joista tehdään valassafareita. Myös mystinen hyttysjärvi, Myvatn, on suosittu pysähdyskohde vaellusreitteineen.
”Myös etelärannikolle tehdään retkiä. Siellä on kaunis ranta sekä muutama hieno vesiputos”, Pirkko kertoo.

 

Islantilainen kansantaru: Hylkeenpuku

Olipa kerran mies itäisessä Mýrdalurissa. Hän kulki rannalla olevien kallioden ohi varhain aamulla ennen ylösnousun aikaa.

Hän tuli luolan ovelle. Sisältä luolasta hän kuuli melua ja tanssinjyskettä, ja näki monta hylkeenpukua se ulkopuolella.
Hän otti yhden hylkeenpuvun mukaansa, vei sen kotiin ja lukitsi sen arkkuunsa.

Myöhemmin päivällä hän tuli takaisin luolan suulle. Siellä istui silloin nuori ja komea nainen.

Hän oli alaston ja itki kovin.

Tämä oli hylje, jonka puvun mies oli ottanut.

Mies antoi tytölle vaatteita, lohdutti häntä ja vei hänet mukanaan kotiinsa.

Tyttä oli miehelle uskollinen, mutta ei halunnut olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Usein hän istui kuitenkin katselemassa ulos merelle.

Jonkin ajan kuluttua mies sai hänet vaimokseen, ja he sopivat hyvin yhteen ja saivat lapsia.

Hylkeenhahmon mies säilytti aina lukittuna arkkuun ja piti avaimia mukanaan, minne sitten menikin.

Monen vuoden kuluttua hän meni kerran kalaan ja unohti avaimen kotiin tyynyn alle. Toiset sanoivat isännän menneen palvelusväkensä kanssa joulumessuun, mutta hänen vaimonsa oli ollut sairas eikä voinut mennä hänen kanssaan. Hän oli unohtanut ottaa avaimet arkivaatteidensa taskusta vaihtaessaan vaatteita.

Mutta kun hän tuli takaisin kotiin, arkku oli auki, vaimo ja puku kadonneet.

Vaimo oli ottanut avaimen ja uteliaisuudessaan tutkimut arkkua ja löytänyt sieltä puvun.

Silloin hän ei pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan hyvästeli lapsensa, puki puvun päälleen ja sukelsi mereen.

Ennen mereen sukeltamistaan hänen sanotaan virkkaneen itsekseen:

Vaikea on vaali mulla,

lapsiain on seitsemän meressä,

ja yhtä monta maalla.

Sanotaan tämän koskeneen mieheen kovasti.

Kun hän sitten souti kalaan, uiskenteli hylje usein hänen aluksensa ympärillä, ja tuntui kuin kyyneleet olisivat vuotaneet sen silmistä.

Tästä lähtien hänellä oli erittäin hyvä kalaonni ja monta hyvää löytöä kantautui hänen rantaansa.

Usein ihmiset näkivät, että puolisoiden lasten kulkiessa meren rannalla heidän edessään meressä ui hylje, kulkivatpa he sitten maalla tai rantahiekalla, ja viskeli heille monen värisiä kaloja ja kauniita simpukoita.

Mutta koskaan ei heidän äitinsä tullut takaisin maalle.

 

 

Leena Aalto,
Islanti 2018

Jaa artikkeli: