Tässä ovat Viron erikoisimmat kohteet – tiesitkö aavekaupungista tai lepakkoluolasta?
Koronakevään jälkeen maailma on pikkuhiljaa avautunut, vaikka epidemia jyllääkin maailmanlaajuisesti vielä pahana. Ulkomaan matkailun aloitimme tänä kesänä varovaisesti rakkaasta etelänaapuristamme Virosta, missä koronatilanne on jo pitkään ollut erittäin hyvin hallinnassa. Autoreissulla löytyikin paljon ihmeteltävää ja usein havahduin miettimästä, ”voiko Virosta todellakin löytyä tällaisia kohteita”?
Matka Tallinnan laivaterminaalista alkoi rauhallisissa merkeissä. Nyt kun turisteja toistaiseksi oli tavanomaista vähemmän, siirtyminen paikasta toiseen sujui hyvin ja osa palveluiden hinnoista tuntui laskeneen selvästi aiemmista.
Ensimmäinen kohde oli Tallinnan länsipuolella sijaitseva Paldiski, joka sijaitsee aivan Suomenlahden rannikolla. Paldiskin rantaviivalla pääsee ihailemaan (tai kauhistelemaan) äkkijyrkkää rantakalliota – tällaista ei Suomessa ole. Pudotus on suurimmillaan yli 50 metriä, ja jos tämä rantatörmä jokin päivä romahtaisi, tuloksena voisi olla pienimuotoinen tsunami Suomenlahdella.
Paldiski oli Neuvosto-Viron aikana suljettu kaupunki: alue toimi sotilas- ja sukellusvenetukikohtana. Kaupunki tarjoaa siis historiaa, mutta itse ihastuin ennen kaikkea rantaviivaa viistäviin polkuihin, joilta avautui esteetön näkymä Suomenlahdelle. Pakrin majakka on näkemisen arvoinen ja sen kupeessa sijaitsee tunnelmallinen pikkukahvila upealla näköalalla.
Varaathan mukaan lämmintä puettavaa – Paldiski lienee yksi Viron tuulisimmista kolkista.
Rummu Karjäär – tällaista tuskin on missään muualla
Lyhyen ajomatkan päässä Tallinnasta kohti lounasta löytyy eksoottinen Rummu Karjäär. Turkoosin veden keskeltä löytyy hylätty vankila ja vanha kalkkilouhos. Yhdistelmä on hyvin erikoinen, eikä kaikkea pysty sanoiksi pukemaan.
Alueella sijaitseva vankila on Neuvostoliiton peruja, ja Viron itsenäistymisen myötä myös kalkkikiven louhinta Rummu Karjäärillä loppui kuin seinään. Entistä louhosta ympäröivä poikkeuksellisen kirkas vesi houkuttelee paikalle runsain määrin sukeltajia.
Eikä siinä vielä kaikki! Rummu Karjäär tarjoaa tämän lisäksi utopistisen näkymän: 70 metrin korkeudelle kohoavan tuhkamäen, joka näyttää aivan Star Warsin kuvausympäristöltä. Out of this world!
Võrtsjärvi – Euroopan matalimpia järviä
Pysähdyimme muutamaksi yöksi Võrtsjärven rantaan Viron eteläosaan. Matkan varrella poikkesimme historialliseen Viljandiin, jossa riitti ihmeteltävää. Võrtsjärven ympäristö ei ole kovin tunnettu rantalomistaan, ja vaikka järven ympäristössä uimarantoja onkin, on osa niistä hieman haasteellisia.
Järvi on hyvin rehevä ja lämpenee kesällä nopeasti. Järven keskisyvyys on vain reilut kaksi metriä ja tämän vuoksi se onkin yksi Euroopan matalimmista järvistä pinta-alaansa nähden. Järven itäpuolisko avautui meille hienona upeine auringonlaskuineen, länsipuoli puolestaan soveltuu esimerkiksi lintujen bongaukseen.
Järven ympäristössä olisi paljon matkailupotentiaalia, mutta rantoja tulisi vähän siistiä. Luonto Võrtsjärven ympäristössä on rauhoittava ja hieno, mutta alueen kunnossapito vaikutti jääneen vähiin. Matalat rannat ovat hyviä lapsiperheille: paikoin vedessä saa kahlata lähemmäs sataa metriä, jotta yltää uimasyvyyteen.
Piusa – lepakkoluolat aivan Venäjän rajalla
Viron kaakkoisosasta aivan Venäjän rajan lähettyviltä löytyvät Piusan luolat, joiden taustalla piilee erikoinen tarina. Luolat avattiin 1920-luvulla lasihiekan louhintaa varten. Alueelta löytyy myös luonnon muovaamia luolaosuuksia.
Luolastoa löytyy Piusan alueelta peräti 30 kilometriä. Turisteille ovat avoinna mahtipontiset hiekkapylvässalit, mutta sortumisvaaran vuoksi osa muista luolaosuuksista on suljettu.
Luolastossa kulkemista on rajattu myös lepakoiden vuoksi: Piusan luolissa talvehtii peräti kymmeniä tuhansia lepakoita, joita ei kuitenkaan kesäkuukausina näkynyt. Lepakoiden talvehtiminen halutaan turvata, sillä se on tärkeä osa niiden selviytymistä ja koko ekosysteemiä.
Narva – venäläistunnelmaa Viron itäkolkassa
Vierailumme aikana Viron ja Venäjän välinen raja oli tiukasti kiinni koronapandemian vuoksi, joten kaupunki näyttäytyi ajoittain aavemaisen hiljaisena. Tunnelma oli kuitenkin hyvin venäläishenkinen: suurin osa Narvassa asuvista puhuu äidinkielenään venäjää, joten valtaosa palveluistakin tarjotaan venäjäksi.
Narva on pieni pala Venäjää Euroopan unionin sisällä. Venäjän ja Viron erottaa kapea joki, jonka äärelle voi kesäpäivänä pysähtyä piknikille ja ihmetellä, mitä rajan toisella puolella tapahtuu. Narvan linnoitus ja Leninin patsas tuovat lisää venäläistunnelmaa – basaarissa voi puolestaan tehdä vuodenajasta riippumatta edullisia löytöjä.
Viivikonna – hylätty aavekaupunki
Viivikonna lienee paikallisten keskuudessa tunnettu ”aavekaupunki”, mutta suurelle yleisölle melko tuntematon. Aikaisemmin Viivikonna oli muutaman tuhannen asukkaan vehreä kaivoskaupunki, kunnes kaivos suljettiin vuonna 1974. Kaupunki tyhjeni ja rakennukset alkoivat rapistua. Osa ei ottanut mukanaan edes huonekaluja. 2000-luvulla Viivikonnasta katkaistiin sähköt ja vesi.
Ihme kyllä kaupunkiin jäi kaivoksen sulkemisen jälkeen sinnittelemään muutamia asukkaita. Täysin tyhjä se ei siis ole, ja ränsistyneiden rakennusten seasta voikin löytää muutaman asutun talon ja maatilan.
Markus Mäntykannas, Viro kesä 2020
Kansikuva on otettu Valasten vesiputouksilta Itä-Virosta
Lisää vastaavia artikkeleja
