Kurkistus 1940-luvun lentomatkailuun
Suomen ainutta lentävää Douglas DC-3-konetta operoiva DC-yhdistys ry järjesti 21.7.2023 jäsenilleen muistolennon Helsingistä Tampereen kautta Vaasaan, kun oli kulunut päivälleen 75 vuotta OH-LCH:n ensimmäisestä reittilennosta Aero Oy:n palveluksessa samalla reitillä.
Jouluaattona 1942 valmistunut kone kuljetti matkustajakoneena sotilashenkilöstöä Pohjois-Atlantin yli ja päätyi sodan jälkeen ylijäämävarastoon Saksaan, josta Suomen valtio osti sen 14.6.1948 ja luovutti Aero Oy:n käyttöön. Vuonna 1947 oli jo saatu käyttöön kuusi DC-3-konetta. Sattumoisin molemmat vuonna 1948 hankitut lisäkoneet lentävät edelleen, toinen Norjassa.
DC-3:n synty
Lentoliikenne lähti nopeaan nousuun 1930-luvun puolivälissä ja tuli kannattavaksi ilman postinkuljetuksen osuuttakin. Yhdysvalloissa oli tapahtunut useita onnettomuuksia puurakenteisille koneille varsinkin Kalliovuorten vaikeissa sääolosuhteissa ja vaadittiin lujempia koneita ja parempia moottoreita. Boeing, Lockheed ja Douglas kehittivät virtaviivaiset kokometallikoneet, joissa oli metallinen siipisalko.
Douglas DC-2:ssa se oli matkustamon kohdalla kehikkomainen eikä sen yli tarvinnut kiivetä. Matkustamossa pystyi kulkemaan suorana, mikä helpotti myös lentoemäntien työtä. Se pystyi lentämään yhdelläkin moottorilla ja oli selvästi vanhoja koneita nopeampi. Yhdysvalloissa tärkeä itä- ja länsirannikon välinen yhteys nopeutui huomattavasti vähempien välilaskujen ansiosta, mikä vei asiakkaita sinänsä hyvin toimivilta rautateiltä.
Hiukan runkoa suurentamalla syntyi vuoden 1935 lopussa DC-3, joka oli vielä tuntuvasti taloudellisempi ja valtasi maailmanmitassakin reilusti yli puolet kaupallisesta lentoliikenteestä jo ennen toista maailmansotaa. Sodan aikana sotilasversioita rakennettiin yli 10 000, joten niitä oli edulliseen hintaan saatavilla lentoyhtiökäyttöön muutettaviksi siviilitöihin ja ne jumittivat monen uudemman konetyypin markkinat vuosiksi. Viime vuonna kestäviä ja kenttäkelpoista koneita lensi maailmalla vielä yli 150 kpl, joista suurin osa oikeissa töissä.
Lentoemännät tulivat
1930-luvun alkupuolella Itämeren maissa lennettiin paljolti vesilentokoneilla, mutta loppupuoliskolla kaikissa maissa alettiin rakentaa maalentokenttiä. Samalla Suomessakin tähyiltiin jopa Atlantin toiselle puolelle ja tilattiin Saksasta nelimoottorisia Condor-koneita. Lappiin houkuteltiin turisteja Lapland Express-reitillä aina Petsamoon saakka. Sota kaatoi molemmat haaveet ja vasta vuonna 1945 saatiin matkustajalennot käyntiin, joskin vähillä ja väsyneillä koneilla.
DC-kolmosten myötä mukaan tulivat Suomen ensimmäiset lentoemännät. Tarjoilu lennoilla oli aluksi niukkaa. Tehokas lentoliikenne oli tärkeää jälleenrakennuksen ja sotakorvausteollisuuden vaatimien liikemiesten ja asiantuntijoiden ja hallintovirkamiesten pääsyssä etäisille paikkakunnille aikana, jolloin junat olivat hitaita ja maantiet huonoja sekä linja-autoille että vähälukuisille autoille.
Juhlalento
”Wanha Rouva” OH-LCH:n 75-vuotisjuhlalennolle ei voitu lähteä alkuperäiseltä Helsingin lentokentältä Malmilta vaan Helsinki-Vantaan liikelentoterminaalilta, jonne emäntämme olivat kattaneet täytekakkukahvit ja kuplivaa alkoholitonta juomaa. Lennolla ei ollut emäntää vaan partasuu Ahti purserina. Kova sade- ja raekuuro saatteli meidät matkaan, mutta seuraavat kuurot saatiin väistettyä Tampereelle mennessä eikä matalalla lentävää konetta kesällä keikuttavat ilmavirtauksetkaan saaneet nostettua matkapahoinvointia. Välilaskua ei tehty vuonna 1938 perustetulle Tampereen Härmälän kentälle, jonka Pirkkala oli korvannut jo vuonna 1979. Pirkkalasta kyytiin tuli lisää matkustajia ja matkaa jatkettiin Vaasan lentokentälle, joka sentään oli edelleen samassa paikassa kuin vuonna 1948.
Lisätietoja DC-yhdistyksestä www.dc-ry.fi.
Kari Pohjola
Pääkuva: Museovirasto JOKA UA Saarisen kokoelma
Lisää vastaavia artikkeleja
