Liisa Väisänen luennoi symbolien salaisuuksista, opastaa erikoisryhmiä ja tulkitsee kuvien maailmaa

Liisa asuu miehensä Marcon kanssa Espanjassa ja hänessä elää intohimo taiteeseen. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri kirjallisuustieteestä ja filosofian tohtori estetiikasta. Liisalla on Vatikaanin hyväksymä uskonnollisten kulttuurimatkojen diplomi. Syksyllä alkava tv-sarja Merkkien salat opastaa katsojat symbolien kiehtovaan maailmaan.

Taidefilosofi Liisa Väisänen syntyi vuoden pimeimpänä päivänä Helsingissä vuonna 1964. ”Olen helsinkiläinen, Heikinlaaksosta, vaikka kaikki sanovatkin ettei sitä kuule puheestani. Äitini on evakko ja isä tulee Savosta.”

Liisasta piti tulla kirjastonhoitaja eikä ala matkailun parissa ollut käynyt mielessäkään. ”En koskaan päässyt kirjastoon, vaikka tosissani yritin. Alun perin olen valmistunut Helsingin Yliopistosta kirjallisuustieteen maisteriksi ja sinne menin, kun luulin, että sieltä pääsee kirjastoon töihin. No voin kertoa, että ei pääse. Kävin töissä Suomen Yhdyspankissa ja olin lähes joka osastolla tienaamassa opiskelurahoja. Pyysin siirtoa kirjastoon ja minut laitettiin psykologisiin testeihin. Tulos osoitti, että olen täysin sopimaton alalle.”

Liisan hyvä ystävä kärsi samantapaisesta tragediasta kuin Liisa. Hän halusi oppaaksi, mutta ei koskaan päässyt. Liisa näki lehdessä Tjäreborgin ilmoituksen, jossa etsittiin uusia oppaita. ”Sanoin ystävälleni, että nyt haetaan sinne yhdessä.”

Palatessaan haastattelusta kotiin Liisaa odotti edellisenä päivänä leimattu kirje, jossa ilmoitettiin, että hänet on valittu opaskurssille. ”Se oli itse asiassa aika kamalaa, kun ystäväni ei saavuttanut unelmaansa.” Liian aikaisin päivätyn kirjeen salaisuuskin paljastui. ”Se oli oikeasti vähän hassu juttu. Minut oli valittu grafologin lausunnon perusteella. Ja minullahan on maailman hirvein käsiala!”

Liisa epäröi hetken, mutta päätti sitten kokeilla matkaoppaan työtä. Kirjastojen ovet pysyivät suljettuina. ”Myöhemmin olen ajatellut, että se saattoikin olla se minun juttuni.”

Liisa lähti töihin Italiaan, Lido di Jesoloon. Kohdepäällikkönä toiminut Kaarina Pätiälä laittoi hänet vetämään Firenzen ja Venetsian retkiä. ”En koskaan joutunut merirosvoretkille! Ajattele, minä sain palkan siitä, että sain käydä Uffizissa ja Accademiassa. Aika nopeasti jäin koukkuun opastyöhön.”

Myöhempinä opiskeluvuosina ulkomailla opastyö kulki Liisan mukana. Opinnot ja työ tukivat toisiaan. Liisa opetteli kohteen, mutta kirkot, arkkitehtuuri ja tarinat olivat tuttuja opiskelun parista.

Jazzia, ahkeraa opiskelua ja kommelluksia Pariisissa

Helsingissä käytettiin Kantin ja Hegelin metodeja, mutta Liisaa kiinnostivat ranskalaiset filosofit. Hän pyysi ystäväänsä Mikko Kuusimäkeä kääntämään hakemuksen Sorbonnen yliopistoon Pariisiin.

”Itse en osannut sanaakaan ranskaa ja oli yllätys, että pääsin sisään. Alku oli vaikeaa ja koin jopa hirveää häpeää. Olen varmaan istunut jollain ydinfysiikan luennolla ja luullut kuuntelevani taidehistorian luentoa.”

Suomalaisella sisulla Liisa voitti vaikeudet. Kotiin ei kehdannut palata tyhjin käsin. Päivät kuluivat luennoilla, yöt menivät kielen opiskelussa ja paikallisessa jazzklubissa.

Mikko oli opettanut Liisalle yhden lauseen ranskaksi: ”Mitä mieltä olet Einsteinin suhteellisuusteoriasta? No ei se ollut jazzklubilla kaikkein paras iskurepliikki.”

Liisa asui nunnien pitämässä asuntolassa, jonka ovet laitettiin lukkoon klo 22 ja avattiin klo 6. Jazzklubit suljettiin neljältä ja opiskelijalla oli ongelma. Liisa vietti aamun tunnit läheisellä bussipysäkillä useampana yönä.
”Ulkomaalaistoimistolla oli järjettömät jonot ja minulta puuttui aina jokin valokopio tai todistus. Ajattelin, että ei ne sinisilmäisiä kadulla pysäytä ja niin jäin ilman oleskelulupaa.”

Eräänä yönä odotellessaan kotiin pääsyä Liisan viereen pysähtyi poliisiauto. ”Olin varma, että nyt jäin kiinni ja joudun ulos maasta. Minut vietiin poliisiasemalle ja iltavuoron esimiehen Bernandon luo. Ihmettelin miksi minut on pidätetty ja hän totesi, että ei sinua ole pidätetty vaan olemme huolissamme. Miksi istut öisin yksin pysäkillä? Se on vaarallista. Kerroin asuntolan säännöistä ja sovimme, että tulen klubilta suoraan poliisiasemalle ja odottelen siellä, kunnes pääsen kotiin.”

Eräänä yönä Bernando kysyi: ”Oletko koskaan nähnyt transseksuaaleja. Vastasin en ja niin sitä mentiin poliisiautolla öiseen Pariisiin. Siinä nuoren opiskelijan maailmankuva ja elämänkatsomus avartuivat.”

Lisää opiskelua ja opastuksia

Pariisin jälkeen Liisa asui pari vuotta Kairossa. Hän on väitellyt islamilaisesta taidefilosofiasta Genovan yliopistossa ja opiskellut muun muassa filosofiaa, taidehistoriaa, teatteritiedettä, kirjallisuutta, estetiikkaa ja teologiaa Kairon, Sorbonnen ja Helsingin yliopistoissa. Koko ajan matkailu ja opastukset kulkivat mukana.
”Opastyö on ammatti, joka haastaa. Kun siihen paneutuu, on se todella palkitsevaa.”

Liisa on tavannut valtavan määrän eri alojen ammattilaisia ja ymmärtänyt poikkitieteellisyyden merkityksen. Miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

”Paras yliopisto ovat olleet asiakkaat. Viimeiset parikymmentä vuotta olen tehnyt lähes pelkästään erikoisryhmiä. Olen päässyt asiakkaideni mukana sellaisille luennoille, joihin minulla ei muuten olisi ollut ikinä mahdollista päästä.”

Kirjoja ja oma tv-sarja

Viime vuonna Liisalta ilmestyivät kirjat Kaikki Italiani, jossa Liisa pohtii mitä on olla italialainen sekä Kuvan tuhat sanaa – Kuinka ymmärtää kuvan kieltä. Iso ja haastava projekti oli myös uusi lukion uskonnon oppimäärään tuleva Kuva lukemiseen.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Atro Lahtela lähti toteuttamaan Liisan unelmaa tv-ohjelmasta, jossa hän tulkitsee kuvien ja symbolien merkityksiä. Yle ei aluksi lämmennyt idealle, mutta tekijät eivät luovuttaneet.

Jokaisella jaksolla on oma teemansa ja aiheina ovat mm. kädet, hiukset, korut ja numerot. Näin syntyi 8-osainen tv-sarja Merkkien salat.

”Ensimmäinen kuvauspäivä Malagassa oli ihan hirveä, en tiennyt mitään tv-työstä. Sanoin miehelleni Marcolle, että menen kotiin sängyn alle enkä tule ikinä pois sieltä. Miksi ikinä tämän ikäinen nainen alkaa tehdä asioita joita hän ei osaa? Marco sai minut rauhoitettua ja käski kuuntelemaan ohjaajaa ja tekemään täsmälleen mitä tämä sanoo. Siitä se sitten lähti.”

Esimerkkinä symboleista Liisa kertoo yhden tutuimman käsimerkin sisällön muuttumisesta. ”Keskisormen näyttäminen on ikivanha tapa. Ensimmäiset maininnat ovat ajalta 300 eaa. Nykyisin hyvin aggressiivisen merkin näyttäminen tarkoitti, saisitpa paljon lapsia tai olisitpa viriili. Sen merkitys oli positiivinen. Reformaation myötä merkistä tuli negatiivinen, koska sukupuolielimet miellettiin hävettävinä. Näin tulkitseminen muuttui.”

Merkkien salat tv-sarjaa kuvattiin Espanjassa, Ranskassa ja Suomessa.

Liisa Väisänen ja Ella Kanninen tutkivat symboleja yhdessä.

Liisa ei halunnut olla kameran edessä yksin ja mukaan haluttiin juontajapari, joka osaa viedä ohjelmaa eteenpäin. Luonteva valinta oli hyvä ystävä ja tv-alan ammattilainen Ella Kanninen. ”Ellassa on se ihana piirre, että hän on aidosti kiinnostunut ihmisistä. Minä olen kiinnostunut asioista. Me täydennämme hyvin toisiamme.”

Teksti: Teppo Viiperi
Kuvat: Marco Peretto, Merkkien salat

Jaa artikkeli:

Tilaa uutiskirjeemme

Liittymällä Ikkunapaikan postituslistalle, saat uutiskirjeen lehtien ilmestymisen välillä, noin 8 kertaa vuodessa.

Haluatko kirjautua ulos?
X