Samalla kun Lontoossa on tällä viikolla keräännytty jo 40. WTM:ään, on siellä keskusteltu suurten matkailutapahtumien tulevaisuudesta.
Vuosikausia on menty samalla sapluunalla; messukauden aloittaa Lontoon WTM ja päättää Berliinin ITB.
Messuilla käymisestä on tullut tapa, jonka välttämättömyydestä ei enää olla niin varmoja.
Vielä joitakin vuosia sitten, kun tehtiin vielä monisataasivuisia matkaesitteitä, marraskuun messuilla lyötiin lukkoon seuraavan kesäkauden tuotantoa. Berliinissä vastaavasti katseltiin seuraavaan talveen.
TTR Weeklyn Don Rossin artikkelin (linkki artikkeliin lopussa) mukaan messujen kävijä- ja näytteilleasettaja ennätykset vuosi toisensa jälkeen saattavat hyvinkin kääntyä tulevaisuudessa – ja piankin – laskuun.
Kun esite-deadlineja ei enää ole, kun sähköpostit ja skypet mahdollistavat helpon kanssakäymisen, niin tarvitaanko vielä megamessuja? Nuoret matkailuteollisuuden ammattilaiset käyttävät luonnostaan sosiaalisen median välineitä yhteydenpitoon ympäri vuoden. Ei tarvitse tavata kaksi kertaa vuodessa.
Kirjoituksen mukaan esimerkiksi aasialaiselle hotellille tulee marras-maaliskuun aikana 50 000 USdollarin lasku siitä, että se lähettää edustajansa Euroopan messuille ja roadshow-kiertueille.
Ja suurten kustannusten lisäksi esille nousee hiilijalanjälki. Voidaanko puhua oman yrityksen hiilijalanjäljen pienentämisestä, jos samalla lennetään ympäri maailmaa erilaisilla messuilla.
Don Ross päättää kirjoituksensa; messujärjestäjät painottavat kasvokkain kohtaamisen tärkeyttä, kädenpuristusta hyvän diilin sinetiksi ja poskisuudelmien vaihtamista vuosien varrella tutuiksi tulleiden kanssa. Ovathan ne mukavia, ja samalla messujärjestäjille erittäin kannattavia.
Jaa artikkeli: