Etusivu / Eurooppa / Maarit Kerojärvi Ital...

Olen ItalianOpas Maarit Kerojärvi, olen työllistänyt itseni oppaana ja matkanjohtajana vuodesta 1983 erikoistuen Italiaan, jossa olen elänyt noin 30 vuotta.

 

Päätin kirjoittaa pienen jutun tämän hetken tilanteesta Italiassa, turismin luvatussa maassa, jossa koronavirus on tyhjentänyt hotellit, sulkenut museot, saanut bussifirmat lomauttamaan kuljettajansa ja antanut oppaille kovan pähkinän purtavaksi, mitä tulevaisuudessa?

Italiassa todettiin ensimmäinen koronavirus 21.helmikuuta 2020. Aloin saada peruutuksia maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Minulla oli kalenteri täyteen bookattuna Italiassa ajalle 15.03. – 30.05.2020 ja siitä eteenpäin Suomessa italialaisille, joukossa jopa kolmen peräkkäisen ryhmän rupeamia ja satunnaisia vapaapäiviä kahden ryhmän välillä, niin, että en olisi kuitenkaan kotiin välillä ehtinyt. Olin varannut hyvissä ajoin, erikoisalennuksilla ja ilman peruutusoikeuksia majoituksia muutamille yöpymisille lähinnä Milano Malpensan lentokentän tuntumasta.

Huhti- toukokuu on hektistä aikaa Milanossa ja Italian vehreys viehättää ja suo suomalaisille varaslähdön kevääseen. Milano hotellit täyttyvät viimeistä B&B majoitusta myöten, kun Milanossa on kansainväliset huonekalumessut. Vuoden 2019 Salone del Mobile-huonekalumessujen kävijämäärä oli 386.236, vertailun vuoksi, Helsingin Matka-messuilla kävijöitä oli samana vuonna 64 589. Toinen suuri tapahtuma keväällä Pohjois-Italiassa, tarkemmin Veronassa, on VinItaly 125.000 kävijää vuonna 2019.  Tämä lähinnä taustatiedoksi, miksi olin varannut hotellit hyvissä ajoin. On onnekas, jos edes onnistuu saamaan huoneen, sen vuoksi varaan majoituksen heti kun ryhmä vahvistetaan minulle. En perunut huoneita, koska niissä oli em optio. Huomasin kuitenkin ilokseni, että vaikka en ollut perunut varauksiani, sain viestin hotellilta, että varauksiani ei ole veloitettu.

 

Finnair lakkautti lennot ensin Milanoon ja sitten Roomaan. Loputkin kevään keikat peruttiin. Moni ryhmä haluaa siirtää matkansa syksylle, mutta oma keikkakalenterini on syksylle jo täynnä. Vaikea tilanne. Olenkin sanonut, että tilanne elää. Palataan asiaan tuonnempana.

Mitä olen tehnyt viimeisten parin kuukauden aikana? Minusta tuli isoäiti, ”nonna” 23.2.2020 tasan klo 2.00 yöllä. Elettiin jänniä aikoja. Uutisista oli saatu kuulla Kiinan koronatilanteesta. Italia oli valmiusasemissa. Tyttäreni oli 4 vrk sairaalassa, viimeiset kaksi päivää osasto suljettiin, vierailuajat poistettiin ja ”toipilaan” luokse ei päässyt kuin yksi lähiomainen kerrallaan. Onneksi, sillä kyllähän se oli näky, kun jonkun vastasynnyttäneen äidin ympärillä oli koko suku, niin että muille huoneessa oleville vastasynnyttäneille tilanne oli sietämätön.

Mamma mia! Pakko kertoa mitä tapahtui synnytyssalin odotustilassa. Synnytyssaleja on viisi Riminin sairaalassa. Odotustilassa on viisi lamppuparia, jokaiselle synnytyssalille omansa, niissä oli vaaleanpunainen ja vaaleansininen merkki. Kun vauva syntyy, omaiset saivat tiedon vauvan sukupuolesta tämän lampun avulla.

Omaisille tarkoitettu odotustila oli suhteellisen pieni, ehkä 30 neliötä. Tuoleja oli ehkä 20. Yksi Etelä-italialainen perhe oli levittäytynyt kymmenen tuolin alueelle ja piti sellaista meteliä, että vastasyntyneiden vauvojen ja synnyttävien äitien tuskaiset huudot eivät kuuluneet ollenkaan. Joku pötkötti varaten 3 tuolia, joku kävi tilaamassa pizzat lähipizzeriasta ja näin koko porukka aterioi äänekkäästi, kädet pizzanpalasista öljyisinä, sairaalan ”hartaudesta” ja toisten ”odottavien” omaisten jännityksestä välittämättä.

Maaliskuun ensimmäisten päivien aikana ryhdyttiin rajoittamaan italialaisten liikkumista. Supermarkettien hyllyt tyhjenivät. Siitä alkaen ei oman asuinkunnan rajaa ole saanut enää ylittää ilman pätevää syytä (työ, terveys tai vastaava) ja liikkujalla on oltava kirjallinen selvitys siitä, mistä on lähtenyt ja mihin on menossa. Jos syy ei ole pätevä, on poliisilla oikeus sakottaa jopa 5.000€. Poliisivartiot ja carabinierit (sotilaspoliisit) valvovat rajoja ja pysäyttävät suurimman osan autoista. Pienempiä maaseututeitä on suljettu raskaiden betoniesteiden avulla.

 

Omakohtaisesti, minulla on lupa mennä lähimpään ruokakauppaan, postiin tai apteekkiin, silloinkin minulla on oltava kirjallinen selostus reitistäni, hengityssuoja ja kumihanskat. Jokaisesta perheestä vain yksi henkilö kerrallaan voi mennä ruokakauppaan tai muille asioille. Minulta meni myös lupa tavata tytärtäni ja hänen pientä vauvaansa, sillä olemme eri kunnissa.

Pääsiäistä edeltävänä tiistaina seisoin supermarketin jonossa yli tunnin. Sinnittelin, sillä ajattelin, että pääsiäistä kohti mentäessä tilanne voi vain pahentua. Kauppamatka kestää 5 minuuttia autolla, minulla meni tähän keikkaan 2h 15 minuuttia. Jonotuksen aikana paikalle tuli järjestyksenvalvontaan luonnonmullistusten aikana erikoistunut poliisiyksikkö ”Protezione civile” joka kuulutti kaupan edessä jonottavalle joukolle: ”Teitä on liikaa! Teillä on lupa käydä kerran viikossa ruokakaupassa. Kaupalla on valvontakamera, tulemme tarkastamaan siitä liikkumisenne ja sakotamme tarvittaessa säännön rikkojia”.

Mitä voi opas tehdä, kun kalenteri onkin yht´äkkiä täysin tyhjä, eikä voi tavata edes lapsenlastaan? Onneksi poikani on ollut muuttopuuhissa tammikuun lopusta saakka. Muutto oli hyvä ja pätevä syy ylittää kunnan raja, mutta ei se muuhun oikeuttanut.

Suuri osa työnantajista joutui lakkauttamaan toimintansa, myös poikani oli kotona kolmisen viikkoa ja tuon jakson aikana saimme muutettua ja asetuttua uuteen taloon. Poikani uudessa asunnossa on puutarha, joten olen istuttanut siemeniä ja seurannut pienten kasvien alkujen kehitystä. Se on terapeuttista. Lisäksi olen tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni taikinajuuren ja leiponut leipää! Aarrekartan teko on myös yksi aikaa vievä askare. Blogien kirjoittelu suomeksi ja italiaksi (https://italianopas.wordpress.com/)  ja Facebook-sivujeni päivitys (mm https://www.facebook.com/ItalianOpas/) ovat täyttäneet päiviäni.

Italian työarkistoni on poikani osoitteessa, joten minulla oli muutossa yli 30 opasvuoden aikana keräämäni Italia-materiaali siirrettäväksi ja järjestettäväksi. Yleensä ”matalan sesongin” aikana päivitän aina arkistojani. Luen netistä ja lehdistä keräämiäni artikkeleja, siirrän tietoja tietokoneeni ”kiva tietää” arkistoihin, joista hyödynnän höystettä retkiselostuksiini. Oppaan työ on jatkuvaa opiskelua. Työkenttääni kuuluu koko Italia, Alpeilta Sisiliaan. Arkiston järjestämisessä on hommaa, vaikka viikon jokaiseksi päiväksi.

Olen myös italialaisille Helsingin auktorisoitu opas ja Suomen kiertomatkojen matkanjohtaja. Yleensä työskentelen Helsingissä ja Järvi-Suomessa italialaisten ryhmien kanssa kesäkuusta elokuun loppuun saakka ja talvisin Lapissa. Peruutuksia on tullut myös Helsinki-keikoille.

 

Agentit, jotka yleensä välittävät minulle keikkoja, ovat lomauttaneet toimistoväen, osa tekee töitä kotoa käsin. Melkoisen hiljaista on. Surullista katseltavaa on tässä lähellä, todella suuren yksityisen bussifirman parkkipaikalla. Busseja on parkissa niin paljon, että itse parkkipaikka ei riitä, vaan upeita busseja on tienvieruksilla odottamassa parempia aikoja.

Riminin seutu herää yleensä uuteen sesonkiin pääsiäisenä. Silloin eletään kesän kenraaliharjoitukset. Väkeä on hotellit, ravintolat ja rannat pullollaan. Pääsiäinen meni, hotellit ja ravintolat olivat kiinni. Upealla, kilometrien pituisella hiekkarannalla ei saanut, eikä saa liikkua. Keväisin muutenkin Riminin seudun hotellit täyttyvät eläkeläisistä ja koululaisryhmistä. Tämän kevään aikana kaikki ovat pysyneet kotona. #iorestoacasa = minä olen kotona tai #andratuttobene = kaikki menee lopulta hyvin. Nämä ovat italialaisia iskulauseita koronaviruksen päihittämiselle. Tietyissä tilanteissa italialaisten tottelevaisuus yllättää.

Italian kevät etenee erikoisissa jaksoissa. Pääsiäisviikolla oli melkein helle ja nyt, voimakkaan tuulen myötä on lämpötila taas alle 10 astetta. Kylvetyt pellot antavat väriä, joku maanviljelijä on jo ehtinyt niittää ensimmäiset rehut karjalleen. Siitepöly aiheuttaa lievää allergiaa, parempi välttää puutarhassa oleilua päivän lämpöisimpinä hetkinä.

Ihmeellistä on herätä joka aamu samassa osoitteessa. Kiertomatkoihin erikoistuneena oppaana tilanne on outo.

Italiassa 16.04.2020

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojärvi – ItalianOpas

Tässä vielä pari kuvaa tyhjästä Firenzestä:

Jaa artikkeli: