Etusivu / Eurooppa / Autolla Alpeille

Myös talvimatkailu hakee uusia muotoja ja yhtenä vaihtoehtona alppilomalle voisi olla oma auto/laiva -yhdistelmä. Viikon reissuun se ei sovi, mutta jos alppikeskusten tutkiminen ja parhaan lumen perässä etsiminen kiinnostaa ajan kanssa, niin Finnlinesin Saksan lautta on oiva ratkaisu.

Automatkailijat tietävät, että kohteeseen pääsy on usein tylsää ja aikaa vievää. Alppilomailija voi Itämeren ylityksellä säästää hermoja ja lähteä virkeänä Saksan autobaanoille unohtaen Ruotsin huonot talviajokelit tai Via Baltican ruuhkat. Lähimmät keskukset ovat Travemündesta saman matkan päässä kuin Lappi etelä-Suomesta.

Legendaarinen Finnjet oli aikoinaan innokkaimpien alppimatkailijoiden suosiossa. Sen jälkeen tulivat Polferriesin nostalgialautat ja kreikkalainen Superferries. Nyt paras ratkaisu on Helsinki – Travemünden välinen Finnlinesin rahtilaivasto, jossa on täydelliset palvelut myös henkilömatkustajille hierontaa ja leikkihuonetta myöten. Vaikka ravintoloita ei ole risteilyalusten malliin, niin notkuvat buffetpöydät takaavat monipuolisen aterioinnin. Nopeimmillaan Itämeren ylitys vie yhden yön verran ja hyttejä on sohvallisista sviiteistä perustason sisähytteihin.

Jotkut pyrkivät ajamaan Saksan lävitse mahdollisimman nopeasti, mutta jos aikaa on, niin koukkaus Hampurin, Berliinin tai Münchenin kaltaisiin suurkaupunkeihin tai historiallisiin Heidelbergiin, Göttingeniin tai Rothenburgiin on oiva tapa pätkiä ajomatkaa, jos vain aikaa riittää. Saksan läpi kulkee myös useita erikseen määriteltyjä matkailureittejä, joista löytyy kattava kooste-esitys osoitteesta https://www.deutschertourismusverband.de/qualitaet/ferienstrassen.html

Perinteisesti Itävallan Wilder Kaiser, Zillertalin, Kitzbühelin ja Saalbachin suuralueet ovat vetäneet suomalaisia puoleensa läheisyytensä vuoksi. Pidempi oleskelu houkuttaa laajan Salzburger SkiCardin hankkimista, jolloin voi valloittaa lähes puoli Itävaltaa. Lännempänä siintävät Vorarlberg ja muu Tiroli: Sankt Anton, Ischgl, Sölden.

Autolla pääsee tutustumaan uusiin kohteisiin ja voi helposti vaihtaa aluetta, jos lumiolosuhteet tai sää ovat otollisempia naapurilaaksossa tai -maassa. Italian Dolomiitit on toisella tavalla upeaa muihin Alppeihin verrattuna. Sielläkin on mahdollisuus hankkia yli 1000 hissiä käsittävä Dolomiti Superski -hissilippu, jolloin löytöretkeily voi alkaa vaikka Cortina d’Ampezzosta.

Hyvä tieverkosto vie automatkailijan helposti myös Sveitsiin ja vielä edemmäksi Ranskan keskuksiin, jolloin koko Alppien tarjonta pääsee oikeuksiinsa. Sveitsin kantonit kuten Graubünden (Saint Moritz, Davos), Bern (Wengen, Adelboden) ja Wallis (Zermatt, Saas Fee) tarjoavat autoilevalle alppilomailijalle valtavan paletin, eivätkä Ranskan Savoiji (Kolme Laaksoa, Paradiski, Val d’Isère) tai Ylä-Savoiji (Chamonix, Portes du Soleil) jää lainkaan tarjonnassa jälkeen.

Kiusauksena on ajella alppiteitä aina vain etelään päin lähes Välimerelle asti, mutta silloin puhutaan jo kuukauden keikasta. Kun oikein rupeaa karttoja tutkimaan, niin megakeskusten väliin mahtuu upeita helmiä – Bonneval-sur-Arc, Alpbach, Grimentz tai Macugnaga, joihin ei ilman autoa helpolla eksy. Majoitusta pystyy suhteellisen helposti varaamaan aivan paikan päälläkin tai kylien matkailusivujen ja sovellusten avulla.

Jos maastohiihtosukset mahtuvat kyytiin, niin loman laatu paranee entisestään. Alppien reitit ovat yleensä loistavassa kunnossa näkymistä puhumattakaan. Esimerkiksi Itävallan Seefeld, Sveitsin Goms, Italian Toblach ja Ranskan Le Grand Bornand tarjoavat unohtumattomia elämyksiä myös kapeilla suksilla.

Alpeille lähdettäessä on muistettava, että autossa on oltava kitkarenkaat tai kesärenkaat + lumiketjut, huomioliivi ja mieluusti Green Card. Lumilapiokin on usein tarpeen. Työsuhdeauton tai rahoitusyhtiön ajoneuvon maastavientiin on oltava omistajan lupa. Suksiboksi voi nostaa auton korkeuden kalliimpaan maksuluokkaan lautalla. Sveitsissä moottoritiemaksu on otettava kerralla koko vuodeksi, Itävallassa selviää lyhyemmillä jaksoilla ja Italiassa sekä Ranskassa maksetaan käytetyn taipaleen mukaan. Alpeilla ajaminen ei ole suomalaiselle erityisen haastavaa paitsi lumimyrskyjen aikana, jolloin kaikki tuntuu seisovan. Vuorilla liikuttaessa on muutenkin aina varattava aikaa keskinopeuden jäädessä usein erittäin alhaiseksi. Jos keli on vähänkään tuhruinen, niin tunnelireitti on aina solatietä varmempi vaihtoehto.

Tatu Lehmuskallio

Jaa artikkeli: