Laura Kolbe: Historiasta tuotteeksi ja matkailu kukoistukseen!
Kolumni
Korona-aika viritti suomalaiset kiinnostavien kokemusten äärelle kotimaassa. Tulevanakin kesänä kansallispuistot, luontokohteet, metsä- ja järvimaisemat kutsuvat matkailijoita. Moni kiipeää Kolin vaarahuipuille tai ajaa Lapin tuntureille ja Norjan vuorille. Suomalaisen matkailun syvä eetos on luontoturismissa, metsän, maiseman ja veden ääriviivojen katselussa. Nämä kohteet osataan paketoida, niitä markkinoidaan ja myydään runsain mitoin. Hienoa!
Mutta mitä kuuluu historian ja kulttuuriperinnön tuotteistamiselle matkailussa? Saavuin kesällä 2021 Forssaan, suomalaisen teollisuuden ydinpaikkakunnalle. Mitä katsottavaa? Aivan. Forssan kokous 1903, jossa työväenpuolueesta tuli Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja se hyväksyi sosialistisen ohjelman. Kokous kuuluu Suomen poliittisen historian merkittävimpiin tapahtumiin. Missä se työväentalo olikaan? Löytyykö muistomerkkiä tai muistolaattaa? Mitä Forssa-esite kertoo teollisuustuotannon, työväenliikkeen ja kaupungin vuorovaikutuksesta?
Vastaus kaikkiin kysymyksiin on: ei mitään. Forssa-esite kertoo kaupungista kukkien ja puistojen kaupunkina, jossa kaikki on lähellä, lyhyen kävelymatkan päässä. Tarvitaan vilkas somekeskustelu, jotta vaatimaton 1903 muistolaatta löytyy Alku ry:n talon seinästä. Vanha työväentalo paloi jo 1929. Juuri muuta konkreettista ei löytynyt, ikävä kyllä.
Forssa-kokemus panee pohtimaa: miten me rohkaistuisimme Suomessa kertomaan muutakin kuin ”luonnon tarinaa”? Suuremmissa kaupungeissa ovat kaupunginmuseot, mutta pienemmissä taajamissa ja kylissä tulija joutuu kaivamaan tietoa internetin sirpalemaisesta maailmasta. Omaa merkittävyyttä, omaa historiaa, ei juuri osata nostaa esiin. Vallitsee ”kotipaikkasokeus”, kuten rakennussuojelun asiantuntija Maire Mattinen taannoin asiaa analysoi.
Kaikkialla maailmassa historian ja (vaatimatonkin) oman tarinan kertominen on kulttuurimatkailun ytimessä. Ne kiinnostavat saapujaa. Suomessa on kaksi aihekokonaisuutta, joista riittäisi yllin kyllin kerrottavaa, kun nähtäisiin hieman vaivaa: metsän kulttuurinen tarina ja eurooppalaisittain ainutkertainen sotahistoria. Metsästä kerrotaan ansiokkaasti Haltian luontokeskuksessa sekä Parkanon ja Luston metsämuseoissa. On Verlan tehdasmuseo ja Mäntän taidekaupunki. Kiitos näistä kohteista!
Vielä emme oikein osaa nostaa esiin omaa teollisuushistoriaa ja teknologian saavutuksia. Siitä Suomi kuitenkin tunnetaan. Miten päästä tehdaskierrokselle metsäteollisuuden tärkeissä kaupungeissa Varkaudessa, Kuusankoskella ja Valkeakoskella? Usein kaupungin paraatipaikalla olevat suuret tuotantolaitokset ovat kiinni: kieltokyltit ovessa ja piikkilanka-aita ympärillä. Voisivatko kansallisesti merkittävät tehtaat rohkeammin avata ovensa kiinnostuneille tai perustaa vierailukeskuksen esittelemään historiaansa, osaamistaan, tuotteitaan ja vaikutustaan paikalliseen kaupunkikulttuuriin?
Maailmalta löytyy esikuvaksi useita upeita teollisia kohteita, joissa on vierailukeskukset ja museot. Entäpä sotahistoriamme?
Sotatapahtumien kertominen paikallistasolla on runsasta, mutta pääasiassa paikallisten harrastelijoiden, veteraanien ja perinneyhdistysten harteilla. Kiinnostavat kohteet jäävät piiloon, kun paukut eivät riitä markkinointiin ja tuotteistamiseen. Sotien historia on iso osa kansallista historiaa. Sopii pohtia, voisiko sen paremmin kytkeä esimerkiksi Museoviraston tai Puolustusvoimien komentoon. Koota yhteen kaikki kansallinen ja paikallinen tieto. Tehdä kunnon digitaaliset portaalit helpottamaan ”sotaturismia” ja kohteiden löytämistä sekä tehdä aihepiirin tarinallistamista olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta.
Historiat, tarinat ja muistaminen tulkitsevat suomalaisuutta edelleen. Suomi, elinkeinot, kansa ja sen kulttuurit ansaitsevat tulla matkailumarkkinoinnissa nykyistä paremmin esille. Muutamaa linna ja kartanoa lukuun ottamatta historia tässä maassa liittyy työhän, selviämiseen, sotaan ja modernisaatioon. Kaikki ulottuvuudet ovat kiinnostavia, jos ne osataan sanallistaa, avata itselle ja turistille, ja lisätä ripaus kotiseuturakkautta. Historia on kauneutta, kun sille annetaan mahdollisuus. Historiasta voi haltioitua, vaikka se on ”pientä” tai mikrohistoriaa. Tarinan voima on mahtava.
Forssan kaltainen teollisesti ja kulttuurisesti kiinnostava kaupunki olisi vaelluskohde useissa eurooppalaisissa maissa mahtavan paikallisen ja kansallisen historiansa ansiosta. Vielä on opittava, kuinka kertoa sen tarina muille, ylpeydellä ja rakkaudella. Suomella on vain voitettavaa historiansa tuotteistamisessa.
Laura Kolbe
Euroopan historian professori
Helsingin yliopisto
Pääkuva: Forssa, Seppo Uusitupa
Lisää vastaavia artikkeleja
