
Siirtyminen lentokoneista juniin jättäisi suuren osan matkustajista asemalle
Euroopan ilmailualan järjestöjen teettämässä uudessa tutkimuksessa todetaan, että pyrkimys korvata lyhyen matkan lentoreitit rautatieliikenteellä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on paljon mutkikkaampaa, kuin mitä asian kannattajat myöntävät.
Tutkimuksen mukaan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen noin 500 kilometrin pituisilla matkoilla ei ole ongelmatonta, kun otetaan huomioon rautateiden rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyvät suuret hiilidioksidipäästöt. Tutkimuksessa todettiin, että liikennemuodon vaihtaminen lyhyillä reiteillä on hankalaa myös käytännössä. Rautateillä ei ole riittävän kattavaa verkostoa eikä kapasiteettia, jotta ne voisivat ottaa vastaan kaikki matkustajat, jotka nyt käyttävät lentoja näillä reiteillä.
Tutkimuksen laati talous- ja rahoituskonsulttiyritys Oxera, ja sen ovat tilanneet European Regions Airline Association (ERA), Airports Council International-Europe (ACI-Europe), AeroSpace and Defense Industries Association of Europe (ASD Europe), Civil Air Navigation Services Organization (CANSO) ja Airlines for Europe (A4E).
Tutkimuksessa todetaan, että Euroopassa on useita aloitteita, jotka kieltäisivät enintään 500 kilometrin pituiset lennot, jolloin matkustajat joutuisivat turvautumaan junavaihtoehtoihin. Oxeran tutkimuksen mukaan tällainen siirtyminen lennoista juniin tarkoittaa sitä, että nykyiset rautatielinjat joutuvat lisäämään kapasiteettia, mikä todennäköisesti johtaa uusien junareittien ja infrastruktuurin rakentamiseen.
“Uusien rautatielinjojen rakentaminen aiheuttaa suuria ympäristökuormituksia sementin ja teräksen tuotantoon liittyvien hiilidioksidipäästöjen ja rakentamiseen käytetyn polttoaineen päästöjen vuoksi”, Oxera toteaa. “Rataverkon matkustajamäärän merkittävä kasvu ylittää todennäköisesti monissa tapauksissa nykyisten rautateiden kapasiteetin, ja se voi edellyttää uuden rautatieinfrastruktuurin rakentamista, josta aiheutuu suuria hiilidioksidikuormituksia.”
Lisäksi tutkimuksessa epäillään, että monet matkustajat siirtyvät lentokoneesta autoon sen sijaan, että he siirtyisivät lentokoneesta junaan. Matkustajakohtainen hiilidioksidijalanjälki on Oxeran mukaan suurempi autoilevalla matkustajalla kuin lentomatkustajalla. Oxera muistuttaa kuitenkin, että matkakohtainen hiilidioksidijalanjälki on rautatieliikenteessä pienempi kuin lentomatkustamisessa.
Toinen merkittävä ongelma on raportin mukaan se, että rautatiekapasiteetti ei kykenisi vastaamaan uuteen haasteeseen – ei junien kapasiteetin eikä rautatieverkkojen laajuuden osalta.
Tutkimuksessa käytetään esimerkkinä Berliinin ja Münchenin välistä reittiä, koska sitä liikennöidään sekä lentäen että rautateitse. “Yhteydet ja matkan kesto eivät tässä tapauksessa ole esteenä liikennevälineen vaihtamiselle”, Oxera toteaa. ”Kuitenkin vain 26 prosenttia nykyisistä tämän reitin lentomatkustajista voitaisiin nykyisten aikataulujen perusteella mahduttaa välillä liikennöiviin juniin”, raportissa todetaan. “Näin ollen 22 000 matkustajaa viikossa jäisi ilman kyytiä. Jos junavuoroja lisättäisiin arkisin neljästä junasta kuuteen junaan päivässä, mikä vastaisi viikonloppuisin liikennöivien junien määrää, vain 42 prosenttia nyt lentäen kulkevista matkustajista mahtuisi junien kyytiin.”
Raportissa todetaan, että tämä kapasiteetin epäsuhta tekee siirtymisen lennoista juniin haastavaksi koko Euroopassa. Lisäksi Berliini-München on esimerkki kaupunkiparista, jolla on hyvät lento- ja rautatieyhteydet. Oxera huomauttaa, että monilla eurooppalaisilla kaupunkipareilla, joihin lentoyhtiöt liikennöivät, ei ole vastaavia rautatieyhteyksiä.
“Italiassa, joka harkitsee kaikkien lyhyen matkan lentojen kieltämistä, jos suora suurnopeusjunayhteys kestää alle 2,5 tuntia, koostuu pääasiassa Torinosta Napoliin kulkevasta käytävästä”, raportissa todetaan. “Sen sijaan Italian lentoasemaverkosto koostuu noin 40 lentoasemasta, joilla on säännöllistä matkustajaliikennettä.”
On monia tapauksia, joissa maantiede tarkoittaa, että rautatieyhteydet ovat huomattavasti pidempiä kuin lentoyhteydet, Oxera lisää.
Raportissa kehotetaan Euroopan maita miettimään pullonkauloja, kuten kokonaisympäristövaikutuksia ja rautatiekapasiteetin rajoitteita, kun kunnianhimoista siirtymistä lennoista juniin mietitään.
ACI-Europe totesi lausunnossaan, että Oxeran raportti “korostaa sitä, että tilanne on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä päätös siirtymisestä liikennemuodosta toiseen.”
Lähde: Travel Trade Outbound Scandinavia
Jaa artikkeli: