Etusivu / Yleinen / Tuomo Meretniemi: Vast...

Tuomo Meretniemi perheineen purjehti puoli maapalloa neljän vuoden ajan. Korona pysäytti matkan Uuteen-Seelantiin ja perhe palasi lokakuussa Suomeen. Matkan aikana osa suunnitelluista kohteista jäi käymättä, osin joidenkin maiden poliittisten tilanteiden vuoksi osin siksi, että matkan aikana suhde matkustamiseen muuttui. Sen sijaan, että lokikirjaan sai mahdollisimman monta maata, tärkeämmäksi tulivatkin muut asiat.

Suunnitelmissa oli alkujaan 75 maata, mutta luku jäi lopulta kolmeenkymmeneen. ”Suunnitteluvaiheessa katselimme kartasta, että käydään tuolla ja tuolla, mutta kun matka eteni, niin maiden bongaaminen ei tuntunutkaan mielekkäältä, vaan mieluummin olimme joissakin paikoissa hieman pidempään. Silloin oppi tuntemaan paikallisia ihmisiä sekä kulttuuria. Se oli antoisampaa ja niistä paikoista jäi parhaat kokemukset”, kertoo ennen merikapteeniksi ryhtymistä Aurinkomatkojen toimitusjohtajana toiminut Tuomo Meretniemi. Pisimmät ajat perhe vietti Karibialla ja Tyynenmeren saarilla.

 

Risteilybisnestä

Karibia oli yksi odotetuimmista etapeista. ”Karibian saaret olivat tietenkin upeita, ja alkujaan aikomuksemme oli olla siellä pidempäänkin. Vaikka aitojakin saaria löytyy, moni oli kuitenkin sen verran kaupallistunut, että jatkoimme matkaa aiottua aiemmin”, Tuomo kertoo.
Risteilybisneksen tuoma kaupallisuus näkyi niin Karibialla kuin myöhemmin matkan varrella Tyynellä valtamerellä. Alusten saapuessa satamaan koko kaupunki kuhisi. Kulissit nostetaan esiin tuhatpäistä risteilykansaa palvelemaan, ja kukin haluaa saada osansa dollareista. Seuraavana päivänä kaupunki palautuu ennalleen. ”Oli se hurjaa seurattavaa, mutta ei saa unohtaa, että monen elinkeino tukeutuu risteilijöihin”.

Kestävästi maalla ja merellä

Matkan aikana tuli mietittyä paljonkin kestävää ja vastuullista matkustusta. Monissa maissa asiat ovat kunnossa, mutta paljon on vielä parannettavaa.
”Olimme Panaman edustalla San Blasin kuvankauniissa saaristossa, missä asutaan vielä perinteisesti ruokomajoissa pienissä perhepiireissä. Katselimme eräänä päivänä kun viereiselle saarelle tuotiin muskeliveneellä amerikkalaisia turisteja piknikille. Kun turistit lähtivät, kertakäyttöastia sullottiin mustaan jätesäkkiin ja heitettiin mereen. Se oli surullista katseltavaa. Matkan varrella näimme uskomattomat määrät muoviroskaa niin meressä kuin rannoilla”, Tuomo kertoo.
”Turismi tuo mukanaan paljon huonoja asioita, mutta se tuo myös leivän pöytään. Koulutuksella ja valistuksella on valtava merkitys.”
Roskien lisäksi häkellyttävää katsottavaa oli Tyynellämerellä nähty ryöstökalastus. ”Näimme kuinka venäläiset ja kiinalaiset alukset haravoivat merestä kaiken. Rinnakkain saattoi olla viisikymmentä alusta, jotka tyhjensivät merestä kaiken tielle osuvan.”

Kirkko ennen kaikkea

Kun Tuomolta kysyy matkan mieleenpainuvinta kohdetta, vastaus tulee heti. ”Cooksaarten pohjoisin atolli Penrhyn, jossa meidän piti olla muutama viikko, mutta olimme siellä loppujen lopuksi puolitoista kuukautta. Saari on todella keskellä valtamerta. Siellä asuu 150 ihmistä ja yhteysalus käy saarella 3-4 kertaa vuodessa. Se mikä oli hätkähdyttävintä, oli uskonnon rooli tässä pienessä mikroyhteiskunnassa. Brittiläiset missionaarit toivat kristinuskon saarelle 1700-luvulla ja uskonto on vahvasti mukana saarelaisten arjessa. Jokainen saarelainen käy vähintään neljä kertaa viikossa kirkossa.
Kun saavuimme saarelle, niin ensimmäiseksi, ennen edes passien kysymistä, he ojensivat Riikalle ja tyttärillemme vanhanaikaiset pitsihatut ja sanoivat, että huomenna, kun tulette kirkkoon, teidän pitää laittaa nämä päähänne. Ei ollut puhettakaan jos tulette, vaan kun tulette kirkkoon.
Penrhyn oli täysin erilainen kokemus kuin mikään muu matkan varrella. Tutustuimme lähes jokaiseen saarelaiseen ja meidät otettiin yhteisöön sisään. Se oli todella erilainen kokemus ja jätti lähtemättömän muiston.”

Suurvaltojen vaikutus

Etenkin Tyynellämerellä eurooppalaisten lähetyssaarnaajien vaikutus näkyi monella saarella. Tahitilla, jopa kaikkein pienimmissäkin kylissä, on neljä-viisi kirkkoa.
Eurooppalaisten suurvaltojen tekemiset näkyvät myös muuten. ”Olimme Ranskan Polynesiassa 14 kuukautta ja eurooppalaisten vaikutus heijastuu tähän päivään. Ranska teki ydinkokeita Ranskan Polynesiassa aina 90-luvun puoliväliin saakka. Ne puhuttavat vieläkin, ja saarilla on edelleen korkeat syöpäluvut. Ranska on koettanut hyvitykseksi tehdä paljon hyvää. Se on rakentanut terveydenhuoltoa, kouluja ja verkkoliikenneyhteyksiä. Ainoa valtio joka ei ole ollut vieraan vallan alla, on Tonga. Ja se on alueen köyhin valtio. Kolonialismi on siis hyvin kaksipiippuinen juttu sekin”, Tuomo sanoo.

Ihmislaboratorio

Koko viisihenkisen perheen tiivis yhdessäolo oli kuin pieni ihmislaboratoriotesti. Tunteet ja käyttäytymiset heiluivat äärestä toiseen. Niin oman veneen miehistön kun matkalla kohtaamien ihmisten aito kuunteleminen ja empaattisuus löysivät entistä syvemmän merkityksen. ”Ehkä yksi hienoimmista asioista oli todeta, että ihmiset eri puolilla maailmaa käyttäytyvät niin samalla lailla. Se miten sinuun suhtaudutaan, riippuu täysin sinusta itsestäsi. Rehellisyys, avoimuus ja silmiin katsominen korostui entisestään. Kun on ansainnut toisen ihmisen luottamuksen, niin lähes kaikki on mahdollista”, toteaa Tuomo.

Hyvä, paha turismi

Onko meistä sitten sanomaan onko turismi hyvästä ja pahasta? Monen haaveena on päästä paikkoihin, missä turismi ei vielä ole ottanut valtaa. Olisiko sittenkin parempi mennä paikkoihin, missä turismille on rakennettu puitteet hallitusti ja vastuullisesti. Meretniemet näkivät matkansa aikana molemmat puolet. Jättimäiset risteilyalukset tulevat ja menevät, niistä otettiin hallitusti irti kaikki mahdollinen ja niin asukkaat kuin matkustajatkin olivat tyytyväisiä. ”Vaikka kokemus on matkustajille lievästi sanottuna feikkiä, niin ympäristölle se on varmasti parempi.”
Pienelle San Blasin saarelle tultiin hetkeksi ja heitettiin roskat mereen, koska infrastruktuuria turismille ei ollut. Yksinäinen seikkailija saattaa sittenkin olla se, joka kuormittaa luontoa enemmän kuin joukossa matkustava.
”Suomessa matkanjärjestäjät tekevät hyvää työtä. Suositaan paikallisuutta, korostetaan vastuullisuutta ja kestävää matkailua. Sitä työtä pitää tehdä vielä vähän vahvemmin. Olen varma, että Suomi voi olla kestävän matkailun kärkijoukkoa”, päättää Meretniemi.

Leena Aalto
Kuvat: Meretniemien kotialbumi

Jaa artikkeli: