Parin viime vuoden aikana Suomi on noussut esiin
Virpi Latva, Pariisi
Vaatimattomaan väkimääräämme nähden meitä suomalaisia tapaa usein ulkomailla. Huomasin tämän jälleen kerran törmätessäni kesälomalla Suomen lippuun normandialaisessa vierassatamassa. Ulkomailla liikkuvat maanmiehet/naiset ovat yleensä ylpeitä suomalaisuudestaan ja mainitsevat sen kysymättä. Mutta mitä mielikuvia suomalaisuus ulkomaalaisissa oikein herättää?
Kun muutin 90-luvulla Ranskaan, käsitykset Suomesta olivat hataria. Joku oli kuullut puhuttavan tavisodasta, toinen tiesi kertoa, että suomalaiset metsäteollisuusfirmat potkivat ranskalaisten tytäryhtiöidensä työntekijöitä pihalle, kolmas oli vakuuttunut, että kyseessä on ns. itäblokin maa. Sosiaalisen median myötä lisääntyneiden kanssakäymisten ansiosta Suomesta tiedetään nyt enemmän. Tosin lapseni historiankirja väittää edelleen, että valtaosa kansalaisista on orthodokseja.
Jos joskus mainitsen olevani suomalainen, keskustelukumppanin kasvot yleensä valaistuvat. Mielikuva on positiivinen. Usein keskustelukumppani kuitenkin jatkaa:”Kävin kerran Tukholmassa” tai ”Oslo on hieno kaupunki”. Arvaus menee yleensä oikeaan ilmansuuntaan, mutta harvoin ihan nappiin. Jos kyseessä on mieshenkilö, katseeseen saattaa syttyä haaveileva pilke. Omituisesti äännetystä etunimestä päättelen, että menneisyydessä tavattu ikimuistoinen suomalainen naishenkilö oli Kirsi tai Ulla. Lisäksi usein muistetaan nen-loppuiset suomalaismiehet, jotka ajavat lujaa pienillä autoilla. Ollaan edelleen positiivisilla linjoilla.
Miksi Ranskan pääministeri ei tanssi?
Viime vuosina Suomesta on kuitenkin alettu puhua enemmän kuin ennen. Sanna Marin on nimittäin saanut palstatilaa ja lisännyt Suomi-tietoutta enemmän kuin kukaan muu tähän astinen suomalainen. Nato-jäsenyyden ohessa Ranskassa on kuitenkin ihmetelty, mikä on se sellainen vapaamielinen pohjoismaa, missä nainen ei saa pitää avokaulaista puseroa tai edes nahkatakkia. Hiljattainen tanssi-polemiikki kummastutti ranskalaisia vielä enemmän. Nyt kun maan hallitus on palannut kesälomilta ranskalaiset haikailevat, että pääministeri energiakriisin ja superinflaation tiimellyksessä ottaisi edes pari tanssiaskeleita.
Jaa artikkeli:Lisää vastaavia artikkeleja
