Irlanti – Ei oppi ojaan kaada
Laura Lågland, Tourwise Ireland
Itseäni on aina hieman kiehtonut ajatus töiden tekemisestä kotoa.
Ensinnäkään en ole lainkaan aamuihminen ja ajatuskin siitä, että voisin herätä vain puoli tuntia ennen töiden alkua, syödä aamupalan ja laittaa läppärin päälle ja ryhtyä saman tien töihin, kuulosti keväällä ihan kivalta vaihtoehdolta normaalille aamuruljanssille, kun pitää raahautua ylös sängystä paria tuntia ennen töiden alkua, jotta ennättäisi edes herätä ennen toimistolle lähtemistä.
Viime syksynä tuli sitten kuluneeksi jo yli puoli vuotta siitä, kun olimme tehneet kaiken kotoa käsin; työt, rentoutuminen, nukkuminen, urheilu jne. Pikku hiljaa alkoi mitta täyttyä kotona istumisesta.
Olimme jo keväällä puhuneet eri kouluttautumismahdollisuuksista ja koittaneet hyödyntää erilaisia online-seminaareja työssämme Tourwisella. Syksyllä nousi esille mahdollisuus osallistua Irlannin kansalliselle opaskurssille, joka pidettäisiin peräti luokkahuoneessa! Mikäs sen oivempi tilaisuus kehittää omia taitoja omalla alalla ja päästä hieman sosialisoimaan kahtena iltana viikossa. Päätimme kollegani Annen kanssa ilmoittautua mukaan ja lokakuun alussa pääsimme ensimmäiselle oppitunnille.
Kurssi pidetään Thurlesin pikkukaupungissa, jonne täältä meiltä Cahirista on noin 25 minuutin ajomatka. Irlannissa on koko syksyn ollut varsin tiukat rajoitukset ja ohjeet kuinka toimitaan korona-aikana, joten pidimme autossakin maskeja päällä, samoin koulurakennuksen yleisissä tiloissa, kunnes pääsimme luokkahuoneeseen. Luokassa pöydät olivat tiukasti kahden metrin etäisyydessä toisistaan, joten kun pääsimme omille paikoillemme, saimme ottaa maskit pois päältä. Jokaisen tunnin päätyttyä desinfioimme oman pöydän ja tuolin, jotta ne olisivat puhtaat seuraavan päivän oppilaita varten.
Ensimmäisen tunnin aikana opimme tuntemaan opettajan sekä muut kurssin opiskelijat. Opiskelijoita kurssillamme on yhteensä yhdeksän. Viimeksi mukaan on tullut keijutarinoista kiinnostunut Mary the Fairy, joksi leikkisästi häntä kutsumme. Kaikilla on hyvin erilainen tausta. On bussikuskia, puuseppää, tarinankertojaa, apteekkaria ja sitten me Annen kanssa, joilla on jo taustaa matkailualalta. Olemme värikäs joukko ja tauoilla keskustellessa aiheet lentelevät laidasta toiseen.
Kurssin tehtävät ovat mielenkiintoisia ja antoisia omaa päivätyötämmekin ajatellen. Olemme suunnitelleet uusia retkiä ja tutustuneet, virtuaalisesti tietenkin, eri kohteisiin, joista en välttämättä olisi muuten kuullut. Itse suunnittelin retken Glendaloughin laaksoon ja tehtävää tehdessäni opin muun muassa eri elokuvista ja TV-sarjoista, joita on kuvattu siellä, kuin myös St Kevin -pyhimyksestä, joka perusti aikoinaan luostarikylän, jonka rauniot löytyvät vieläkin sieltä.
Joulukuun puolessa välissä jäimme tauolle ja kun uusien koronatartuntojen määrä kasvoi yhtäkkiä hurjasti joulun seurauksena, siirryimme vuoden vaihteen jälkeen pitämään oppitunnit Zoomin välityksellä.
Nämä ensimmäiset oppitunnit netin kautta ovat olleet pientä kaaosta, kun kurssikaverimme ovat olleet niin tottumattomia käyttämään Zoomia. Välillä jonkun netti on ollut hieman hidas ja välillä on sattunut pieniä hassuja kömmähdyksiä, joita sattuu, kun laitetaan sellaiset ihmiset käyttämään tietokonetta, jotka eivät ole sitä aikaisemmin niin paljoa käyttäneet. On ollut tilanteita, kun joku on unohtanut mykistää mikrofoninsa. Me muut sitten kuulimme hänen syövän äänekkäästi eväitä, kun teimme tehtäviä. Sitten löysimme erilaisia filttereitä, joita voi käyttää, ja päädyimme kaikki ”pitämään” erilaisia hauskoja hattuja ja naamioita.
Näitä oppitunteja pidetään jatkossa netin kautta, kunnes uudet tartuntaluvut laskevat ja on jälleen turvallista kokoontua paikanpäälle pienemmissä ryhmissä.
Vaikka istumme jälleen kotona ja teemme kaiken täältä käsin, odotamme innolla sitä päivää kun voimme palata luokkahuoneeseen ja tavata muut opiskelijat kasvokkain, puhumattakaan siitä, että pääsemme ihan oikeasti opastamaan matkailun paluun myötä….
Olemme varmoja siitä, että se päivä tulee pian!
Lisää vastaavia artikkeleja
