Virpi Latva, Pariisi
Ranskan sana bouillon tarkoittaa paitsi lihalientä tai keittoa, myös edullista kansanravintolaa. Sellaista, jossa palvelu on kiireistä, mutta ruoka hyvää, hinnat edulliset ja annokset suuria. Usein näissä ravintoloissa asiakkaat istuvat yhden pitkän pöydän molemmilla puolilla. Kuulostaa hyvin pariisilaiselta ja samalla vanhanaikaiselta, eikö vain? Kyseinen instituutio lähes kuoli sukupuuttoon, kun Pariisista tuli maailman turismin keskus ja ravitsemusliikkeet alkoivat kilvoitella turisteista, joille raha ei merkitse mitään ja jotka eivät erota hätäisesti sulatettua pakastetta huolella valmistetusta kotiruoasta.
Mutta sitten tapahtui jotakin. Tuli pandemia ja turistit kaikkosivat kuin tuhka tuuleen. Koronasulkujen jälkeen ovensa avanneet ravintolat olivat yhtäkkiä uuden haasteen edessä: miten saada vaateliaat ranskalaisasiakkaat takaisin?
Kiitos ranskalaiselle nirppanokalle
Paitsi Pariisissa myös lomakohteissa ravintoloitsijat huomasivat nopeasti, että ranskalaiset vertailevat hintoja, mutta antavat myös kehuja, jos tarjonta vastaa odotuksia. Suurten bulevardien ikonisissa tavarataloissa huomattiin öljyprinsessoiden paluuta odotellessa, että kauppa ei käy, jos liikkeestä ei löydy pariisilaiselle viitosen ja kympin pikkuostosta.
Ranskalaiset saattavat olla kehnoja ja nuukia turisteja, mutta näyttäisi vahvasti siltä, että nämä nirppanokat ovat pelastaneet Pariisilaisen ravintolaelämän. Bouillon-tyyppisiä edullisia ”kansanravintoloita” syntyy nyt eri puolille kaupunkia. Suuntauksen pioneeri oli Bouillon Pigalle Montmartren liepeillä ja toinen saman moinen ravintola avasi vastikään ovensa Republique-aukion laidalla. Pöytää ei voi varata, mutta ravintolan eteen kertynyt pitkäkin jono etenee sukkelasti. Pohjoismaista turistia miellyttää varmasti myös se, että ei tarvitse käpristellä vatsa kurnien ranskalaista illallisaikaa odotellen vaan ravintolaan voi mennä vaikka jo iltakuudelta. Tai vaikka lounaan ja illallisen välillä, sillä ravintola pitää ovensa auki nonstop.
Jaa artikkeli: