Etusivu / Afrikka / Algeria haluaa nyt mat...

Algerian tulonlähteet ovat vuosikymmeniä olleet öljy ja maakaasu. Niitä on viety Tunisian kautta Eurooppaan. Naapurimaat Marokko ja Tunisia ovat samaan aikaan kehittäneet matkailuaan aivan eri tasolle kuin Algeria. Uudet tuulet puhaltavat nyt niin Saharan aavikolla kuin Välimeren rannoillakin. Maa on valtava ja nähtävää on paljon, mutta niin on työtäkin, ennen kuin matkailijat saapuvat maahan sankemmin joukoin.

Paljon on hiekkaa Saharassa puhaltanut niistä ajoista, jolloin marsalkka Mannerheimin sisar Eva Mannerheim-Sparre ystävättärineen vieraili Algeriassa. Tasan sata vuotta sitten hän kirjoitti matkasta kirjan Öken, sol och sand. Se löytyy Kyllikki Villan suomentamana  Aavikkoa, aurinkoa ja hiekkaa, retkiä Itä-Algeriassa ja Marokossa -nimellä.

Algeria on Afrikan suurin maa. Välimeren rantaviivaa sillä on yli 1200 kilometriä. Rannikkoalueet sopivat maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Suhteellisen kapealla Välimeren rannikkovyöhykkeellä asuu suurin osa maan 45 miljoonasta asukkaasta. Rannikolla on myös maan kolme suurinta kaupunkia, pääkaupunki Alger, Oran ja Constantine.

Suurin osa maasta, noin kaksikolmasosaa on Saharan aavikkoa, jonka Atlasvuoristo erottaa rannikosta. Sahara ei suinkaan ole pelkkää hiekka-aavikkoa hienoine dyyneineen. Suuri osa Algeriankin Saharasta on sora- ja kivikkoaavikkoa sekä kallioaavikkoa. Noin neljäsosa Algerian Saharasta on hiekka-aavikkoa, jossa korkeimmat dyynit ovat jopa 300 metriä korkeita.

Saharan matkailu kasvoi voimakkaasti 1980-luvulla ja monet keidaskaupungit saivat pääosan tuloistaan matkailusta. Tilanne muuttui radikaalisti vuosina 1991-2002, jolloin maassa riehui sisällissota. Sitä seurasi uusi takaisku matkailun kannalta vuonna 2003, jolloin maan eteläisellä aavikkoalueella kidnapattiin 30 hengen turistiryhmä. Heitä pidettiin vankina helmikuusta elokuuhun ja tuona aikana yksi matkalaisista kuoli.

Ulkoministeriön matkustusohjeessa Algeriaan kehotetaan noudattamaan erityistä varovaisuutta ja välttämään pimeällä yksin liikkumista. Turvallisuuteen kiinnitetään paljon huomiota ja poliisin läsnäolo on näkyvää ja ajoneuvoja pysäytetään useilla tarkastuspisteillä.

Algerian nähtävyydet

Algerian päänähtävyydet keskittyvät pohjoisen rannikkokaistaleelle ja maan keski- ja eteläosissa oleviin Saharan keidaskaupunkeihin ympäristöineen. Algerian pohjoisosat kuuluivat aikoinaan Rooman valtakuntaan. Alueella on paljon sen aikaisia kaupunkeja teattereineen, kylpylöineen ja pylväsrivien reunustamine katuineen.

Välimeren rannikolla on myös rantakohteita, mutta varsinainen rantamatkailu on vielä vähäistä. Tipaza on tunnetuimpia rantakohteita, noin 70 kilometriä Algerista länteen. Siellä on myös historiallista nähtävää roomalaisajan armeijasiirtokunnasta hyvin säilynyt basilika, kylpylä ja amfiteatteri sekä Mausolée Royal de Maurétanie. Se rakennettiin 300 eKr numidialaisen kuninkaan Juba II: hautamausoleumiksi.

Saharan esihistorialliset nähtävyydet Algeriassa ovat ainutlaatuiset. Perinteisten kamelikaravaanireittien varrelta löytyy paljon kalliomaalauksia ja -kaiverruksia. Monet keidaskaupungit ympäristöineen ovat Unescon maailmanperintökohteita. Tassili N´Ajjeria kutsutaan Algerian Saharan jalokiveksi. Tuhansine arkeologisine kohteineen sitä pidetään maailman suurimpana ulkoilmamuseona.

Saharan matkailukausi keskittyy talvikuukausiin lokakuusta huhtikuuhun. Kesällä alueella on polttavan kuuma.

Lehdistöryhmä ja messut

Algeria haluaa avata maata matkailulle ja syksyllä 2022 kansainvälinen lehdistöryhmä tutustui maahan. Matkaan osallistui 23 lehtimiestä kaikkiaan seitsemästä maasta. Suomella oli suurin delegaatio viidellä edustajallaan ja se oli mukana ainoana pohjoismaana.
Matkasta viisi päivää kierrettiin Saharan pohjoisosia ja loppuaika vietettiin Algerissa. Siellä järjestettiin samaan aikaan 21. Sitev-matkamessut. Messut olivat nelipäiväiset ja niissä oli parisataa näytteilleasettajaa.
Algeriassa on kaikkiaan 17 kansainvälistä lentokenttää. Vuosittain maahan saapuu noin kaksi miljoonaa matkailijaa. Pääosa näistä on Euroopassa asuvia algerialaisia ja liikematkustajia. Vain pieni osa on varsinaisia turisteja.

Saharan keidaskaupungit

Matkan aikana ryhmämme yöpyi Saharassa kolmessa keidaskaupungissa Taghitissa, Beni Abbesissa ja Timimounissa. Hotellit olivat kaikissa hyvätasoisia ja siistejä. Uima-altaat löytyivät kaikista ja huoneissa oli parvekkeet ja jääkaapit. Onneksi myös toimiva ilmastointi, sillä vielä syyskuussa yölämpötilat olivat lähellä 30 astetta.

Algerialainen aamiainen on hieman erilainen, kuin mihin meillä on totuttu. Vihanneksia oli paljon viipaleina ja raasteina, samoin erilaisia tahnoja kuten humusta, myös oliiveja, hedelmiä ja jogurttia. Tuoretta leipää oli tarjolla ja kananmunaa sekä keitettynä että joskus munakokkelina. Se olikin ainut lämmin vaihtoehto. Makeaa oli paljon, monenlaisia makeita leivonnaisia ja marmeladeja. Juusto oli harvinaisuus, samoin makkarat. Juomina tarjoiltiin vahvaa kahvia, teetä ja mehua.
Varsinaiset ateriat alkoivat yleensä erinomaisella vihanneskeitolla ja pääruokana oli useimmiten lammasta, toki myös kanaa ja vihanneksia.

Matkailun haasteita

Algerialla on valtavasti potentiaalia kasvattaa matkailuaan. Eksotiikkaa, mielenkiintoisia luontokohteita ja historiallista nähtävää riittää. Paljon on myös haasteita. Jos suomalaisia matkailijoita ajatellaan, niin ensimmäisenä hankaluutena on suorien lentojen puute. Lehdistöryhmämme lensi Algeriin mennen tullen Pariisin kautta Air Francella.
Matkailijat tarvitsevat Algeriaan viisumin ja turistiviisumi maksaa tällä hetkellä 100 euroa.
Totuuden nimessä on myös mainittava maan valmius ottaa vastaan kansainvälisiä matkailijoita. Algerissa ollessamme ryhmämme majoittui valtion omistamaan Les Sables Dór -hotelliin. Rantahotelli noin tunnin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta. Hotellin vieressä oli myös toinen hotelli, jossa jopa 1 300 vuodepaikkaa. Kun ihmettelin isännille, miksei rannalla ole aurinkovuoteita eikä minkäänlaisia rantapalveluita, niin vastaus oli, ”sesonki on ohi”. Syyskuussa ja Välimeren rannalla, mitä ihmettä.

Pitkien bussimatkojen aikana totesimme, ettei matkan varrella ollut sellaisia bensa-asemia, joissa olisi ollut kunnolliset palvelut esimerkiksi kahvila ja toimiva wc.
Kun eräältä retkeltä tulimme takaisin hotelliimme, päätimme mennä oluelle hotellin baariin. Baarin hyllyillä ja kylmäkaapissa ei ollut ainuttakaan pulloa eli virvokkeita eikä mitään muutakaan. Olutta pyydettyämme, saimme vastauksen,”ten minutes” ja sitten olutta tulikin, peräti kuuden pullon pakkaus koko ryhmälle.
Toki matkan aikana oli myös sellaisia hotelleja, joista sai olutta ja paikallista viiniäkin. Taso on siis hyvin vaihtelevaa.
Algeria itsenäistyi vuonna 1962 oltuaan sitä ennen Ranskan siirtomaana vuodesta 1830. Ranskan vaikutus näkyy edelleen ja ranskaa puhutaan yleisesti. Hotellien vastaanottovirkailijat puhuivat englantia mutta aika harva tarjoilijoista tai muusta henkilökunnasta.

Oman haasteensa matkailuun tuo myös pitkät välimatkat. Reilun kolmen miljoonan asukkaan pääkaupungissa Algerissa siirtymisiin kului helposti tunti ja ruuhka-aikoina puolitoista. Maan sisäinen lento vierailemiimme keidaskaupunkeihin kesti puolitoista tuntia ja Etelä-Algerian päänähtävyydet sijaitsevat liki kolmen tunnin lentomatkan päässä. Matkoihin kuluu siis aikaa ja myös rahaa.

 

Antti Haukkamaa, Algeria    

Jaa artikkeli: