Miten olisi yksi manif?
Virpi Latva, Pariisi
Joskus kuulee Pariisiin neljättä tai viidettä kertaa suuntaavan matkailijan murehtivan, että kaikki turistikohteet on jo tullut koluttua. Ei ole enää mitään nähtävää!
Siinä tapauksessa, miten olisi pieni manif? Manif on tuttavallinen lyhennys sanasta manifestation. Samaista muutaman tuhannen hengen porukassa marssimista, megafooniin huutamista ja plakaattien kantamista kutsutaan myös ilmaisulla mouvement social. Manif on kuitenkin ottanut paikkansa pariisilaisen sanavarastossa, koska se on lyhyt ja usein käytetty sana. Keskimääräisenä lauantaina nimittäin noin viisi mielenosoituskulkuetta marssii eri puolilla Pariisia eri asioiden puolesta tai niitä vastaan. Poliisin tehtävänä on huolehtia, että kulkureitit eivät risteydy eivätkä kulkueet sotkeennu toisiinsa.
Ketkä Pariisin kaduilla oikein marssivat?
Kaikkein säännöllisimmin mieltään osoittavat eri työntekijäliitot, jotka reagoivat nopeasti hallituksen työsuhdeturvaa, palkkausta, työttömyyskorvausta tai eläkettä koskeviin haitalliseksi koettuihin päätöksiin. Julkisten kulkuvälineiden työntekijät marssivat niin ikään joka syksy vuodesta 1947 lähtien perinteeksi muodostuneen vuosittaisen lakkonsa yhteydessä.
Vähintään kerran vuodessa barrikadeille nousevat eri syistä opettajat, sairaanhoitajat ja poliisit. Harvinaisempaa huvia ovat sen sijaan oikeusistuinten tuomareiden, sirkustaiteilijoiden sekä asiakkaidensa kriminalisointia vastustavien ilotyttöjen protestimarssit. Kaksi viimeistä houkuttelivat kadun varsille pariisilaisia, jotka muuten viis veisaavat lähes päivittäisistä manifeista. Keltaliivejä onnistuu bongaamaan enää harvoin. Sukulaiseni näkivät yllättäen viisi kerralla, mikä olikin heille matkan kohokohta.
Myös teknoparaati ja gay pride ovat ilmaista huvia turistille, jos sattuvat kohdalle. Joinakin vuosina molemmat on järjestetty keväällä, viime vuosina syksyllä.
Niin näiden paraatien kuin mielenosoitustenkin haittapuolena on kuitenkin se, että ne häiritsevät liikkumista kaupungissa siinä tapauksessa, että olet suunnitellut tekeväsi jotakin muuta. Tuolloin ainakaan linja-autopysäkille ei kannata jäädä odottelemaan. Lisäksi reitillä olevat isot bulevardit ja myös niille johtavat kadut saattavat olla satunnaisesti suljettuja.
Parhaiten mielenosoitusta voi seurata kadunvarren kahvilapöydästä. Mieluummin suljetun mutta pestyn ikkunalasin takaa, koska äänentoistolaitteiden ja megafoniin huudettujen iskulauseiden mökä on pitemmän päälle rasittavaa ja estää tehokkaasti kaiken keskustelun. Tuurilla kahvilaan saattaa tupsahtaa joukko maaseudulta Pariisiin tulleita ay-aktivisteja punalippuineen, joille liiton maksama pääkaupungin matka ja oluen tissuttelu on keskeinen osa yhteiskuunnallista vaikuttamista. Valtaosa ammattiliittojen marsseista alkaa kahdelta lauantaina. Mielenosoituksen loppua ei kannata jäädä odottelemaan, koska valitettavasti nykyään lähes joka manifiin soluttautuu huligaaneja polttopulloineen.
Lisää vastaavia artikkeleja
