Viimeisten reilun puolentoista vuoden ajan Pariisin keskustasta on puuttunut jotakin olennaista. Nimittäin Nore Damen suurten kellojen kumea ääni, joka kaikui lähikorttelien kaduilla erityisesti juhlapyhinä kuten jouluna ja uutena vuotena. Niiden rinnalla muiden kirkkojen kellotorneista kuuluu lähinnä kulkusen kilinää muistuttava kilkatus.
Lähikorttelin asukkaat muistavat edelleen hyvin tuo toissavuoden huhtikuun viidennentoista päivän painajaismaisen illan. Itse olin tulossa töistä kotiin puoli kahdeksan maissa ja ihmettelin kaduilla ja silloilla Notre Damen suuntaan tuijottavia pariisilaisia. Näin savua, mutta en osannut sanoa, tuliko se katedraalista vai sen edessä olevista rakennuksista. Kotiin päästyäni napsautin television päälle ja koko kauheus selvisi. Jäin seisomaan kengät jalassa, päällystakki päällä ja laukku olalla ja itkin. Katedraalin epätoivoisen näköistä eristettyä korjaustyömaata katsoessa vielä tänä päivänäkin itkettää. Samalla käy sääliksi Notre Damen vieressä sijainneita kahviloita ja matkamuistokojuja.
Laittomia sähkövirityksiä ja salatupakointia
Notre Dame on seissyt Ile de la Cité:n saarella 1200-luvulta asti ja selviytynyt useista sodista ja tulipaloista. Miten me 2000-luvun tolvanat onnistuimme polttamaan sen lähes poroksi?
Vastaus on epämiellyttävää kuultavaa. Tulipalon syttyessä katedraalia remontoitin, ja työmaalla oli laittomia sähkövirityksiä. Polttaminen oli ankarasti kielletty, mutta tupakka kärysi työmaalla ja natsat lentelivät sateena alas tellingeiltä. Katedraalin paloturvallisuuden valvonnassa oli säästetty ja usean vartiossa olevan ammattimiehen sijaa hälytystaulussa palavan punaisen valon näki edellisenä päivänä työnsä aloittanut pikakoulutettu vartija. Hän oli vartiovuorossa yksin, eikä osannut paikallistaa paloa. Lopun näki televisiosta koko maailma.
Niin hartaita katolisia kuin turistejakin askarruttaa kysymys, million katedraali aukeaa uudelleen yleisölle. Tavoitteeksi asetettu vuosi 2024 on toistaiseksi vielä aikataulun rajoissa. Tulipalon aikaisen rakennustyömaan tellinkien 40 000 osittain sulanutta metalliputkea on nyt saatu poistettua. Putki putkelta käsityönä, köysissä nostolavasta roikkuneiden työntekijöiden suorittamana urotekona. Samalla on selvitetty, että kantavat rakenteet ja kellotornit eivät ole saaneet vakavia vaurioita ja katedraali siis pysyy pystyssä.
Vuoden alussa käynnistyivät varsinaiset korjaus- ja entisöintityöt. Lukuisten lennokkaiden ideoiden jälkeen palattiin perinteiseen restaurointimalliin. Notre Dameen ei tule lasikattoa eikä modernia veistotaidetta. Katedraalista tehdään samanlainen kuin se oli.
Presidentti Macron on nimittänyt kenraalin valvomaan työmaan aikataulua. Armeijassa kun on tapana tehdä asiat prikulleen aikataulussa. Jopa Ranskassa. Eihän voida ajatella, että ilmavoimat alkavat hyökkäyksen siinä kuuden maissa ja tykistö ehkä noin vartin yli, jos ovat valmiita. On siis toivoa, että uusi ja entistä upeampi Notre Dame avaa ovensa aikataulussa, Ranskan olympiakisojen isännöintivuonna 2024.
Virpi Latva, Ranska
Jaa artikkeli: