Lauri Kuusinen, Futuro Travel
Ihmetyttävän sitkeässä tänä vuonna on Keski-Euroopassa kevään tulo ollut. Kun vertaa edeltäviin vuosiin tällä vuosisadalla. Tästä eteenpäin kuitenkin sitä ei mikään enää pidättele. Ei edes hallayö, jolla on tapana yleensä vielä kerran keväällä tehdä tervehdyskäynti.
Aurinko näyttää jo voimaansa, ikään kuin olisi kaikki talvikuukaudet sitä varta vasten varastoonsa kerännyt. Ja verrattain runsassateinen sekä -luminen talvi on varastoinut maahan kosteutta eloon heräävän kasvillisuuden tarpeisiin.
Täkäläisten lehtipuuvaltaisten metsien pyökit, tammet, saarnit ja muut päivä päivältä aina enemmän raottavat lehtisilmujaan ja yhtäkkisesti, miltei arvaamatta koko metsän kattaa neitseellisen tuore, hennon vihreä lehtipeite.
Hedelmäpuiden kukinto on jo vauhdissa, ja talvella leikatuissa viiniköynnöksissä uutta satoa kasvamaan jäljelle jätetyissä oksissa hennot silmut ovat aukeamassa, päivänvaloa ja lämpöä etsien. Mustikan kukintoja alkaa siellä täällä jo löytää.
Tästä riemullisesta vuodenajasta pitää ehdottomasti päästä nauttimaan, ja näin ihmiset silminnähden tekevätkin. Aina kun mahdollista, vaelluskengät jalkaan, reppu selkään ja ulos luontoon ja poluille! Taikka pyörän satulaan, lähiympäristön tiestöjä ja joki- tai purolaakson pyöräreittejä polkemaan.
Ja aurinkoiseen niitynreunaan levitetylle peitteelle katettu piknik pelkästään jo on omiaan tuottamaan keväisen riemukkaan mielihyvän tunteen.
Jaa artikkeli: